Arkisuomien kielitietoisuudet ja muutos

LANGAWARE-hanke tutkii, miten suomea äidinkielenään ja sitä toisena kielenään käyttävät eritaustaiset suomalaiset hahmottavat suomen kielen vaihtelua kohtaamassaan arkisuomessa: oman elämismaailmansa tiloissa, kasvokkaisissa kohtaamisissa ja verkkoympäristöissä. Hanke tuo kokeilevan, uudenlaisen jatkumon kielenmuutoksen tutkimukseen kytkeytymällä aiempaan, variaationtutkimuksen keinoin karttuneeseen tutkimustietoon, jota on saatu suomen kielen alueellisesta vaihtelusta 1970-luvulta lähtien. Uusia, kielitietoisuus- ja asennetutkimuksen menetelmiä soveltamalla hanke selvittää yhtäältä, millainen suhde kielenkäyttäjillä tässä ajassa on niihin puhekielen piirteisiin, joiden muutoskehityksen suunnista on ennestään tietoa pitkältä ajalta, ja toisaalta hanke antaa äänen alueellisille kieliyhteisölle tutkimalla uusin menetelmin variaatio- ja muutostietoisuutta kansalaisten silmin. Monimenetelmäisessä hankkeessa kerätään (1) valtakunnallinen, eri murrealueet kattava survey-aineisto rajatun kohderyhmän (nuorten aikuisten) parissa sekä (2) kielikokemus-aineistoja, joiden keruussa sekä osallistavissa analyysimuodoissa kehitetään humanistisissa tieteissä toistaiseksi hyvin vähän sovellettuja kansalaistieteen (Citizen Science) periaatteita. Tässä yhteydessä sovelletaan ja syvennetään myös tieteen ja median välistä yhteistyötä. Kokonaisuutena hanke selvittää kansainvälisesti ajankohtaisin tavoittein kielitietoisuus- ja asennetutkimuksen käyttökelpoisuutta kielenmuutoskehityksen tutkimisessa määrällisin ja laadullisin menetelmin. Samalla kehitetään kansalaistieteellistä tutkimustapaa humanistisessa (sosiolingvistisessä) tutkimuksessa, mitä on toistaiseksi vasta vähän. Osallistamalla kielenkäyttäjiä pohtimaan kielellisiä toimijuuksiaan ja arjessaan kohtaamaansa kielellistä variaatiota voidaan viime kädessä vaikuttaa paikallisten kieliyhteisöjen kielitietoisuuksiin ja moniarvoisuutta tukeviin asenteisiin ja kieli-ideologisiin rakenteisiin.