Elonkirjon äänettömät ja puhe niiden puolesta: kielen vaikutus ei-inhimillisiä eläinlajeja koskeviin tunteisiin ja asenteisiin

Hakemuksen tiivistelmä

Monitieteinen ja -taiteinen hanke tutkii, miten kieli ja erilaiset puhetavat vaikuttavat ei-inhimillisiä eläinlajeja koskeviin tunteisiin, miten nuo tunteet vaikuttavat eläinasenteisiin, ja mitä tämä tarkoittaa eläinten yhteiskunnallisen “äänen” lisäämisen näkökulmasta. Jos kielen avulla voidaan vaikuttaa tunteisiin ja asenteisiin myönteisesti, onko tämä eettisesti suositeltava keino antaa “ääni” yhteiskunnassa toistaiseksi äänettömäksi jääneille eläinlajeille? Tavoitteena on tuottaa tutkimusta, jota voidaan hyödyntää sekä lajisuojelussa ja elonkirjon turvaamisessa että eläinyksilöiden hyvinvoinnin yhteiskunnallisessa edistämisessä. Tutkimusaineistoja kerätään kyselyillä, kirjallisilla tehtävillä, fokusryhmähaastatteluilla ja laboratoriotutkimuksilla. Aineistoissa korostuvat erityisesti Suomessa yleisesti tunnetut eläinlajit (mukana sekä luonnonvaraisia että kesytettyjä lajeja, esimerkkeinä harmaasusi, ahma, järvilohi, ahven, mehiläinen, pikkulepakko, sika, lehmä, koira, haahka, harmaalokki, huuhkaja ja kyy) ja niiden vertauskohteena vähemmän tunnetut kotoiset lajit. Menetelminä hyödynnetään empiiristä sekä teoreettista ja filosofista tutkimusta. Hanke tulee tuottamaan noin 12 aihetta koskevaa tieteellistä julkaisua ja useita taiteellisia töitä. Hankkeen tieteellinen ja yhteiskunnallinen vaikuttavuus on potentiaalisesti merkittävä. Ilmastokriisi, lajikato ja eläinteollisuus ovat uhka varsin monien eläinlajien ja -yksilöiden hyvinvoinnille ja/tai olemassaololle. Jotta tähän uhkaan on mahdollista kunnolla puuttua, on asennemuutos välttämätön. Asennemuutoksen hakeminen taas vaatii sitä, että me ymmärrämme tarkemmin, mitkä tekijät asenteisiin vaikuttavat. Erityisesti kielen ja tunteiden rooli voi olla ratkaiseva. Tuottaessaan kielen, tunteiden ja eläimiin kohdistuvien asenteiden suhdetta koskevaa tietoa, hanke voikin tarjota uudenlaisia näkökulmia ja keinoja muita lajeja koskevaan asennekasvatukseen ja lopulta kyseisten lajien eettisesti kestävään kohteluun.

Hanke tarkasteli tapaa, jolla toisenlajisia eläimiä koskevat sanavalinnat, tunteet ja asenteet limittyvät. Hanke yhdisti tieteitä ja taiteita. Siihen osallistuivat Elisa Aaltola, Matilda Aaltonen, Pipsa Lonka, Panu Pihkala, Henna Rouhiainen, Jenna Aarnio, Outimaija Hakala ja Mikko Puumala. Lisäksi teimme yhteistyötä STN-hanke FINSCI:n kanssa.

Hankkeessa toteutettiin laaja kyselytutkimus, johon osallistui yli 3000 ihmistä. Kyselyn avulla kartoitimme, mitkä lajit herättävät suomalaisissa eniten iloa, pelkoa, vihaa tai rakkautta, mitä lajeja pidetään älykkäinä ja tuntokykyisinä, mitkä lajit herättävät eniten empatiaa, ja mitä lajeja suomalaiset haluavat voimakkaimmin suojella.

Lisäksi hankkeessa tutkittiin tarkemmin erilaisia tunteita, joista erityisesti rakkaus ja suru nousivat keskeiseen rooliin.

Hankkeen tutkijat perehtyivät myös kielen merkitykseen tunteiden ja asenteiden rakentajina, mistä hyvänä esimerkkinä toimivat koulukirjojen eläinkuvauksia koskeva osahanke sekä fokusryhmä-haastattelut. Kielen rooli nousi esille myös hankkeen filosofisessa tutkimuksessa koskien sitä, miksi eläinten kohdalla vältetään usein ”tappo” tai ”murha” -termien kaltaisia moraalisesti latautuneita käsitteitä.

Hankkeen aikana julkaistiin runsaasti tieteellistä tutkimusta, yhteensä 12 vertaisarvioitua artikkelia. Lisää artikkeleita on vielä tuloillaan.

Lisäksi hankkeessa tehtiin taidetta. Näytelmäkirjailija Pipsa Lonka kirjoitti näytelmän nimeltä ”Peter asui talossa – delfiini pisteestä pisteeseen”, joka julkaistiin kirjana. Sekä toisenlajisten eläinten kielellistämistä että ihmisen suhdetta muihin lajeihin käsittelevä näytelmä on tulossa Espoon Teatterin näyttämölle keväällä 2026.

Tanssitaiteilija Matilda Aaltonen toteutti useita eläinsuhdetta käsitteleviä tanssiteoksia ja kuvataiteilija Outimaija Hakala tuotti toisenlajisiin syventyvää kuvataidetta, jota nähtiin näyttelyissä ympäri maan.