Euroopan unionin verotusoikeuden legitimaatioparadoksi

Oman verotusoikeuden puuttuminen Euroopan unionilta on nähty rakenteellisena avainheikkoutena, joka kehystää EU:n kyvyttömyyttä hallita ylikansallisia kriisejä. Eurooppalaisen kriisinhallintakyvyn puutteesta seuraa unionin legitimiteettikriisi. Tätä taustaa vasten eurooppalainen verotusoikeus on esitetty ratkaisuna unionin legitimiteetin palauttamiseksi. Toisaalta verotukselta vaaditaan erityistä demokraattista oikeutusta, jota EU:n institutionaalisen rakenteen ei katsota mahdollistavan. Paradoksaalisesti unioni edellyttää legitimiteettinsä takeeksi verotusoikeutta, mutta eurooppalainen verotusoikeus itse on ilman demokraattista oikeutusta. Tästä muodostuu eurooppalaisen verotusoikeuden legitimaatioparadoksi, joka on tämän post doc -tutkimuksen keskiössä. Tutkimuksessa tarkastellaan eurooppalaisen verotusoikeuden asemaa osana EU:n taloudellista valtiosääntöä. Tutkimus muodostuu kolmesta pääteemasta. Ensinnäkin tutkimuksessa analysoidaan, millaiset poliittis-filosofiset ideat ovat Euroopan integraatiohistoriassa olennaisesti muovanneet keskustelua Euroopan unionin verotusoikeudesta. Toiseksi tutkimuksessa tarkastellaan, kuinka unionin taloudellinen valtiosääntö on määritellyt Euroopan talouskriisin ja COVID-19-kriisin aikaisia visioita eurooppalaisesta verotusoikeudesta. Tällöin ennen kaikkea tutkitaan, kuinka oikeus käsitteellisenä kokonaisuutena muovaa poliittisen mielikuvituksen reunaehtoja ja siten kehystää sitä, mitä pidetään poliittisesti mahdollisena. Kolmanneksi tutkimus osallistuu keskusteluuun eurooppalaisen verotusoikeuden demokraattisesta legitimiteetistä. Siinä missä jäsenvaltiot on perinteisesti nähty eurooppalaisen politiikan keskeisinä yksikköinä, tutkimuksessa yksilö asetetaan unionin veropolitiikan keskiöön. Tutkimuksen keskeinen lähtökohta on, että unionin verotusoikeus ei sellaisenaan ole vailla demokraattista legitimiteettiä, mutta legitimiteetin muodostuminen edellyttää Euroopan poliittisen valtiosäännön radikaalia muodonmuutosta.