Hyvä elämä hyvillä asuinalueilla – Etnografia normatiivisen normaalin rakentumisesta urbaanin keskiluokan parissa

Hyvä elämä hyvillä asuinalueilla (Hyhy) on etnografinen tutkimus hyvän elämän normista ja sen rakentumisesta koulutetun keskiluokan asuinalueilla. Kaikenlaisilla alueilla syntyy jaettuja käsityksiä siitä, mikä on tavallista ja toivottavaa, mutta kuitenkin vain joidenkin alueiden normaalista tulee yhteiskuntaa määrittävä normi – ”normatiivinen normaali”. Urbaanit asuinalueet, joille koulutettu keskiluokka hakeutuu elämään yhdessä, ovat paikkoja, joissa rakennetaan ja määritetään moraalia – standardia hyvästä ja oikeanlaisesta elämästä – tavalla, joka ulotetaan koskemaan koko yhteiskuntaa. Näissä paikoissa tuotetaan se ”normaali”, jonka kautta yhteisöllisyys, naapuruus tai yhteiskunnallinen osallistuminen tulevat tulkituiksi. Tämä on se normaali, jonka perustalta suunnitellaan ja rakennetaan sekä kaupunkia että yhteistä hyvää. Ymmärtääkseni normatiivisen normaalin rakentumista, toteutan kaksi vuotta kestävän etnografian kahdella koulutetun keskiluokan asuinalueella Helsingissä ja Tampereella. Tutkimuksessa tarkastellaan keskiluokkaisen hyvän elämän kulttuurisia merkityksiä tutkimalla erityisesti sitä, miten merkityksiä tuotetaan kollektiivisesti osana jokapäiväistä elettyä elämää, ja miten nämä merkitykset muuttuvat normiksi, johon kaikki muu vertautuu. Sosiaalitieteissä on haastateltu keskiluokkaa ja selvitetty, miten se puhuu, mutta tutkimukset, joissa selvitettäisiin lisäksi, miten keskiluokka toimii, puuttuvat lähes täysin. Tutkimukseni myös rikkoo kaupunkietnografian perinteessä vallalla olleen kaavan kohdistaa katse vain huono-osaiseen, eksoottisena pidettyyn ”toiseen” kääntämällä katseen keskiluokkaisiin alueisiin ja ihmisiin, joiden parissa hyvästä elämästä neuvotellaan. Yhdistämällä klassisia sosiologisia keskusteluja normaaliudesta kaupunki- ja kulttuurisosiologian nykykeskusteluihin tutkimukseni lisää ymmärrystä suomalaisesta urbaanista keskiluokasta, normaaliuden käsitteestä ja eriarvoisuudesta moniulotteisena prosessina.

Hankkeessa Hyvä elämä hyvillä asuinalueilla (HyHy) tutkittiin hyvän elämän normia ja sen rakentumista suomalaisessa yhteiskunnassa monesta eri näkökulmasta. Edetessään hanke muotoutui tutkimukseksi, jossa hyvän, normaalin ja tavallisen määrittelyjä tutkittiin kahdesta eri näkökulmasta. Yhtäältä hankkeessa analysoitiin laajojen haastattelujen pohjalta keskiluokkaisten valtaväestöön kuuluvien kaupunkilaisten ajatuksia ja kokemuksia yhteiskunnasta ja hyvästä elämästä Helsingissä, Tampereella ja Oulussa. Toisaalta hankkeessa tarkasteltiin tutkimuksen aikana esiin noussutta ”katujengiongelmaa”, jonka kautta ja avulla yhteiskunta määrittelee ja kiistelee siitä, mikä on väärin, poikkeavaa ja moraalinen uhka. Tutkimuksessa tarkasteltiin ”katujengiä” sekä ikonisena toisena, joka muodostaa keskiluokkaiselle kaupunkilaiselle uhan, että elettynä elämänä kaukana keskiluokan ”hyvistä” asuinalueista. Näistä näkökulmista tehty empiirinen ja teoreettinen työ näyttää, miten ratkaisevalla tavalla moraaliset neuvottelut normaaliudesta ja poikkeavuudesta rakentavat kansalaisuutta ja yhteiskuntaa.