Apurahat ja residenssipaikat

Tiede

Tilaperimyskiistat ja pauperismi. Maatilojen sukupolvenvaihdokset Suomessa noin 1700–1900

Hakemuksen tiivistelmä

Tässä hankkeessa tutkitaan maatilojen sukupolvenvaihdoksia Suomessa pitkällä aikavälillä noin vuosina 1700–1900. Perinteisen maanviljelysvaltaisen maatalouden ajan lopun maanomistusta polarisoi keskeisesti se, että itäisessä Suomessa halottiin tiloja, kun taas läntisessä Suomessa toimittiin toisin. Huolimatta toisistaan eroavista kehityslinjoista maanomistuksen taloudellis-sosiaalinen eriarvoisuus (tilalliset–tilattomat) kärjistyi ympäri Suomen viimeistään 1860-luvun suurten nälkävuosien ja 1800–1900-lukujen taitteen maanhallinta- ja omistuskiistojen (ns. torpparikysymys) aikana. Kysymykseen miksi poikkeava kehitys johti yhtäläiseen lopputulokseen ei ole annettu vielä vastausta. Tässä hankkeessa keskitytään itä–länsi-polarisaation takaisiin sukupolvenvaihdoksia yhdistäneisiin tekijöihin. Tutkimuksessa kysytään (1) minkälaisia konflikteja sukupolvenvaihdokset aiheuttivat sisarusten välille ja (2) oliko pauperismi eli köyhäläisyys sukupolvenvaihdosten väistämätön lopputuote. Hankkeen Tutkimuskohteet sijaitsevat neljällä vertailualueella itäisessä ja läntisessä Suomessa. Hanke kytkeytyy tutkimukseen, jossa tunnistetaan pitkälle 1900-lukua ulottunut maanomistuksen keskeinen vaikutus ihmisten toimeentuloon, hyvinvointiin ja elämänkulkuun. Sukupolvenvaihdoksia ja maatilojen periytymistä on tarkasteltu usein perhehistorian kontekstissa, jonka keskeisiä teemoja ovat perimysstrategioiden vaikutus avioitumisikään, väestönkasvuun ja muuttoliikkeeseen. Tämä hanke tuo keskusteluun mukaan perimyskiistat ja taloudellis-sosiaalisen eriarvoistumisen tematiikan. Tämä hanke vahvistaa pitkään alamaissa ollutta suomalaista maataloushistoriaa. Se tuo vertailevan tutkimusmenetelmän ja lähdeaineistoja uudella tavalla yhdistävän lähestymistavan avulla tietoa siitä, kuinka maanomistusta ja perintöoikeutta säädelleet normit ja käytänteet tuottivat perheiden sisäisiä ristiriitoja ja sosiaalis-taloudellisia ongelmia suomalaisella esiteollisella maaseudulla.

Maatalousväestön sosiaalirakenne ja toimijuus kuuluvat suomalaisen maataloushistoriallisen tutkimuksen keskiöön. Maataloushistorian talonpoikaiskeskeisyydestä huolimatta talollisväestön poliittis-yhteiskunnallisen toimijuuden ulkopuolinen 1700–1800-lukujen arkitodellisuus on jäänyt suomalaisessa tutkimuksessa usein syrjään lukuun ottamatta tilattomaan väestöön kohdistunutta mielenkiintoa. Tilaperimyskiistat ja pauperismi -hankkeen lähtökohdaksi muodostui talonpoika- ja talollinen-käsitteistö maatilan isännän, isännyyden ja isännyydenvaihdosten erilaisten variaatioiden ja seurauksien kautta.

Isäntä on sosiaalihistoriallisesti määriteltynä vapaa mies, jolla saattoi olla palvelusväkeä. Vastaava määritelmä pätee myös emäntään silloin, kun hän johtaa tilaa. Maatilojen isäntien ja isännyyden mikrohistoriallinen pitkän aikavälin systemaattinen tutkimus on avannut hankkeessa keskeisen, mutta heikosti tunnetun näkökulman suomalaiseen 1700–1800-lukujen maatalous- ja maatilahistoriaan. Hanke on osoittanut sekä useissa julkaisuissaan että tulevassa hankkeen tulokset kokoavassa yhteisantologiassa, miten erot isännyyden toteutumisessa isännyyden vastaanottamisesta siitä luopumiseen olivat huomattavasti monisyisempiä kuin suomalaiseen maataloushistoriaan sisäänkirjoitettu yksinkertaistettu jako Itä- ja Länsi-Suomen välillä on antanut ymmärtää.

Hankkeen vertaileva näkökulma on havainnollistanut sekä isännyyden yleispätevät valtakunnalliset että isännyyden sosiaaliseen, taloudelliseen ja kulttuuriseen ympäristöön sitoutuneet alueelliset tekijät. Maatilojen ja isäntien tutkiminen ja vertaaminen eri puolilta Suomea on tehnyt isännyyden ominaispiirteet, siihen kietoutuvat konfliktit sekä sosiaalihierarkkiset pitkän aikavälin muutokset konkreettisemmin näkyviksi kuin isännyyden tutkiminen yhdellä alueella.

Takaisin apurahalistaukseen