Otetaan museo takaisin! Yhteisömuseoiden avaaminen alkuperäiskansojen taiteelle

Hakemuksen tiivistelmä

On tärkeää tukea alkuperäiskansojen taidetta ja museoita siellä missä alkuperäiskansat asuvat ja siten vahvistaa alkuperäiskansojen tietoa, autonomiaa ja omaehtoista ilmaisua. Tutkijat ovat aiemmin tuoneet alkuperäiskansojen taidetta länsimaisiin museoihin. Tämä tutkimushanke pyrkii kääntämään kolonialistisen mallin ympäri ja palauttamaan alkuperäiskansojen taiteeseen liittyvää tietoa takaisin yhteisöille. Hanke toteuttaa neljän vuoden aikana taidetyöpajan alkuperäiskansojen nuorten kanssa neljässä yhteisömuseossa ja neljässä maassa: Norjassa, Meksikossa, Uudessa Seelannissa ja Suomessa. Työpajojen ohjaajina toimii alkuperäiskansaisia taiteilijoita ja tutkijoita ja ne toteutetaan alkuperäiskansojen kielillä. Näin hanke välittää sukupolvien välistä ja kansojen välistä taiteen ja museologian tietoa. Työpajojen tuloksista rakennetaan kiertonäyttely, joka esitetään alkuperäiskansojen omissa museoissa. Prosessin aikana kerääntynyttä tutkimustietoa julkaistaan dokumenttielokuvana ja tieteellisinä artikkeleina, jotka käännetään myös alkuperäiskansojen kielille.

Hankkeemme tavoitteena oli tutkia ja kokeilla, miten alkuperäiskansojen taiteellista tietoa voidaan palauttaa yhteisöihin ja esittää museoissa dekolonisoivalla tavalla. Meitä kiinnosti tieto taiteen suhteisuuksista ja sen yhteyksistä muihin tiedonaloihin, kuten parantamiseen ja opettamiseen. Keskityimme varsinkin saamelaisten ja Meksikossa asuvien wirrarikojen taiteeseen ja yhteisömuseoihin sekä Tyynimeren alueen kielivähemmistöihin.

Järjestimme taidetyöpajoja samoissa yhteisöissä ja museoissa yhä uudestaan. Tämä lisäsi keskinäistä luottamusta ja mahdollisti tiedonvaihtoa alkuperäiskansojen taiteen estetiikasta ja etiikasta. Palautimme arkistoihin tietoa muun muassa parantamisesta ja käsitöistä. Yhdessä wirrarikataiteilijoiden kanssa elvytimme lankamaalauksen perinnettä meksikolaisissa kouluissa ja yliopistoissa. Wirrarikayhteisö Tsikwaitassa avattiin Tunúwame-yhteisömuseo ja museon perustamisesta kuvattiin dokumenttielokuva.

Taideyliopistossa järjestimme keskustelutapahtuman Tutkimuspaviljongissa 2021 ja symposiumin KuvAn tutkimuspäivillä 2024. Taideyliopiston Kuva-tila-galleriassa hankkeen päätösnäyttelyssä Palaamisia (2024) oli esillä neljä wirrarikayhteisöissä valmistettua lankamaalausinstallaatiota, Katarina Pirak Sikkun monografia ”Arvstrådarna/Árbbehárpo” ja maalausinstallaatio "Perpetually Shrouded in the colours of the Ancestors", Hanna Guttormin installoima Arramat-hankkeen yhteisövideo sekä Stephanie Misan installaatio ”An altar for the fleshy tongue” sekä Pekka Kantosen ja Norma Roblesin dokumenttielokuvat. Näyttelyn yhteydessä oli opastus wirrarikanäkökulmasta sekä muita oheistapahtumia. Toimitimme taiteellisen tutkimuksen aikakausjulkaisun RUUKUN Alkuperäiskansaisuudet-numeron, julkaisimme yhteensä 30 tieteellistä artikkelia tai ekspositiota sekä järjestimme kuusi näyttelyä.