Markku Lonkila: Rohkeus on pitkäjänteisyyttä

Mitä tapahtuu, kun viisikymmentä miljoonaa ihmistä syöttää itsestään tietoja Facebookin kaltaiseen palveluun autoritaarisessa maassa?

Jyväskylän yliopiston sosiologian professori Markku Lonkila on pohtinut kesän aikana sosiaalisen median kaksoisroolia Venäjällä. Syntymässä on artikkeli yhteistyössä venäläisten kollegoiden kanssa.

”Sosiaalinen media voi samaan aikaan sekä auttaa opposition protestien organisoimisessa että toimia valtion kontrollivälineenä. Tutkimme, miten venäjänkielisen internetin valvontaa kiristettiin vuosina 2011 ja 2012 järjestettyjen Putinin vastaisten mielenosoitusten jälkeen.”

Venäjä, sosiaaliset verkostot, yhteiskunnalliset liikkeet, kansainväliset vertailut ja sosiaalinen media ovat Lonkilan tutkijanuralle keskeisiä avainsanoja.

Vertaileva tutkimus pureutuu itsestäänselvyyksiin

Tärkeä askel Lonkilan tutkijan taipaleella oli osallistuminen 1990-luvun alussa professori Risto Alapuron johdolla projektiin, jossa vertailtiin arkielämän verkostoja useissa eurooppalaisissa maissa. Samassa hötäkässä syntyi myös väitöskirja.

”Oli hieno kokemus päästä kansainväliseen ympäristöön keskustelemaan tasaveroisesti eri kulttuureista tulevien professoreiden ja tutkijoiden kanssa. Riston esimerkki ja kannustus ovat olleet ratkaisevia urallani.”

Väitöskirjassaan Lonkila vertaili helsinkiläisten ja pietarilaisten opettajien sosiaalisia verkostoja. Aluksi venäläisten tavat ihmetyttivät, mutta katse kääntyy tutkimuksen edistyessä toisinpäin.

“Esimerkiksi meille luontevalta tuntuva ydinperhe ja sen ympärille rakentunut sosiaalisuus alkoivat näyttää vähemmän itsestäänselviltä.”

Yksi vertailevan tutkimuksen etuja onkin, että sillä pystytään purkamaan itsestäänselvyyksiä ja stereotypioita. Suomalaisia pidetään usein työorientoituneina ja venäläisiä sukurakkaina.

”Tutkimuksessamme kävi ilmi, että venäläisillä opettajilla oli huomattavasti enemmän työn kautta välittyneitä suhteita kuin suomalaisilla. Työn ja työpaikan merkitys pietarilaisten opettajien sosiaalisessa elämässä oli aivan toinen kuin Helsingissä.”

Profiloitumista ei pidä vielä liian pitkälle

Lonkila nimitettiin professoriksi Jyväskylän yliopistoon kaksi vuotta sitten.

”Professorin työssä hallinto ja opetus syövät helposti koko työpanoksen. Aikaa tutkimukselle on taisteltava.”

Yliopistojen resurssileikkausten ja fokusoitumispaineiden keskellä arvostus Koneen Säätiön  rahoituslinjaa kohtaan on entisestään kasvanut.

”Suomalainen tiedemaailma olisi erilainen ilman Koneen Säätiötä.”

Lonkila pitää tärkeänä, että on rahoittajia, joiden päätöksiä eivät ohjaa vain yliopistojen strategiset painopisteet.

”Yliopistojen liika profiloituminen voi johtaa siihen, että terveelliset kilpailuasetelmat tutkimuksessa katoavat ja omalla profiloitumisalueellaan monopoliasemaan päässyt yksikkö taantuu haasteiden puutteessa.”

Rohkeudessa on leikin ulottuvuus

Rohkeus assosioituu helposti sankaritekoihin, joissa uljas ritari tappaa lohikäärmeen ja pelastaa linnanneidon. Tiedemaailmaan sovellettuna tarinan sankari on useimmiten miespuolinen tutkijanero, joka tekee Nobelin arvoisen keksinnön.

Yksittäisten sankaritekojen sijaan Lonkila haluaa puhua arjen rohkeudesta.

“Jo se, että valitsee tietoisesti näinä aikoina tutkijan uran, on rohkeaa.” Samoin on rohkeaa keskittyä intohimoisesti itseä kiinnostavaan aiheeseen, luoda kaluttuun aiheeseen uusi näkökulma tai kysyä kokonaan uusia kysymyksiä. Rohkeudessa on usein leikin ulottuvuus. Rohkeaa on yhdistää luovasti ennen erillään olleita asioita toisiinsa.

“Rohkeaa on tehdä kauhistuttavista paineista huolimatta rauhallisesti ja hitaasti omaa juttua. Rohkeus on pitkäjänteisyyttä.”

BIO:

Markku Lonkila, s. 1956, on Koneen Säätiön hallituksen jäsen ja Jyväskylän yliopiston sosiologian professori. Väitöskirjassaan Lonkila vertaili helsinkiläisten ja pietarilaisten opettajien arkipäivän sosiaalisia verkostoja.

Tutkii tällä hetkellä poliittista ja yhteiskunnallista aktivismia venäjänkielisessä sosiaalisessa mediassa.

Harrastaa musiikkia ja lukemista. Tarina kertoo, että kerran Lonkila oli niin vaikuttunut Isaak Babelin novellista Jeesuksen synti, että eräänä aamuna se löytyi monistettuna työkaverien pöydiltä.