Uutiset Koneen Säätiön toiminta 13.05.2026 Filosofia vastavoimana polarisaatiolle: Vuoden Tiedekynä -voittaja Erika Ruonakoski kehottaa näkemään kärjistyksien tuolle puolen Vuoden Tiedekynä 2026 -voittaja Erika Ruonakoski kuvattiin Kansalliskirjastossa. Kuva: Heidi Strengell Jaa: Entä jos emme kiirehtisikään valitsemaan puolta? Filosofiantutkija Erika Ruonakosken mukaan nykykeskustelu jumittuu liian usein juupas–eipäs-kiistoihin. Tilalle tämänvuotinen Vuoden Tiedekynä -voittaja ehdottaa tiedollisen epävarmuuden sietämistä – ajattelutapaa, joka voi purkaa kärjistyneitä vastakkainasetteluja. Filosofiantutkija, dosentti Erika Ruonakoski on monen muun tavoin kyllästynyt nykykeskustelun polarisoitumiseen. Vuoden Tiedekynä -palkitussa tutkimusartikkelissaan Ruonakoski kysyy, miten nähdä kärjistyksiä korostavan ajattelun tuolle puolen. Koneen Säätiö on myöntänyt 25 000 euron arvoisen tunnustuksen Ruonakosken artikkelille “Epäsuoran filosofian mahdollisuudet: Tiennäyttäjinä Søren Kierkegaard ja Christine de Pizan”. Artikkeli on julkaistu filosofisen aikakauslehti niin & näinin numerossa 2/2023. ”Olen halunnut selvittää, miten filosofia voisi purkaa vastakkainasetteluille perustuvaa kanssakäymisen tilaa tänä aikana”, Ruonakoski kertoo artikkelinsa kysymyksenasettelusta.” Filosofia helppojen ”mieltä olemisen” kaavojen rikkomisena Artikkelissaan Ruonakoski kysyy, mitä filosofia ja taide voivat tarjota totuudenjälkeiseksi kutsutulle ajalle, jota luonnehtivat eri ihmisryhmien ajautuminen omiin puolustusasemiinsa ja mediatodellisuuksiinsa sekä yksilöllisen toimijuuden haurastuminen. ”Valtavirtafilosofian pyrkimys mahdollisimman hyvään argumentointiin jonkun kannan puolesta ei välttämättä pysty seisauttamaan tätä koneistoa, joka jumittuu juupas–eipäs-huuteluun”, tutkija toteaa. Siksi Ruonakosken mukaan tarvitaan toisenlainen tapa tehdä filosofiaa. Akateemisesta filosofiasta poikkeavat ilmaisukeinot voivat altistaa oman ajattelun luovalle hämmennykselle ja auttaa reflektoimaan sitä kriittisesti. Ruonakosken mukaan filosofia voi rikkoa helppoja ”mieltä olemisen” kaavoja. Erityisesti hän on jäljittänyt ”epäsuoraksi filosofiaksi” kutsumaansa ajatteluperinnettä. “’Epäsuora’ viittaa minulle siihen, ettei pyritä ainoastaan perustelemaan tietyn kannan oikeellisuutta tai lukitsemaan sitä, vaan leikitellään moniselitteisyydellä ja kutsutaan siten yhteiseen ajattelun liikkeeseen”, Ruonakoski avaa. Yhteiseen ajattelun liikkeeseen liittyy Ruonakoskelle kumouksellista potentiaalia.“Tässä ajassa pidän tärkeänä filosofian avaamaa oleilua mahdollisuuksien ulottuvuudessa. Tavoitteenani on ollut tehdä tällainen tiedollisen epävarmuuden tila ymmärrettäväksi ja näyttää, miten se voi olla hedelmällisempi lähtökohta ajattelulle kuin pakonomainen kannanottaminen.” Tiennäyttäjinä filosofian historian leikittelijät Filosofinen ajattelu ja luovia kirjallisia keinoja hyödyntävä kirjoittaminen ovat kulkeneet filosofian historiassa rinnakkain. Tiennäyttäjänä Ruonakoskelle on ollut muun muassa 1800-luvun eksistentialistifilosofi Søren Kierkegaard. Toisaalta Ruonakoski on tutkimuksessaan kytkeytynyt feministisen filosofian perinteeseen ja innoittunut erityisesti suomentamistaan ajattelijoista, keskiajalla kirjoittaneesta Christine de Pizanista aina suurelle yleisölle tunnetumpaan Simone de Beauvoiriin. ”Minua ihastuttaa näissä vanhemmissa, 1400–1800-lukujen teksteissä esimerkiksi se, ettei lukija välttämättä tiedä, miten tosissaan teksti on tarkoitettu otettavaksi. Siitä tulee hauska nyrjäytys lukijan ajatusprosessille.” Tällainen filosofian tyylilaji herättelee Ruonakosken mukaan mielikuvitusta ja kutsuu aidon ihmettelyn äärelle. ”Ei vain siihen, vakuutunko argumentaatiosta vai en”, tutkija täsmentää. Filosofia voi liikuttaa, yllättää ja tuoda esille eletyn kokemuksen moninaiset sävyt. “Näin se voi kohdata lukijansa tuntevana ja ruumiillisena olentona.” Tiedekynä-voittaja Erika Ruonakoski Kansalliskirjaston tiloissa. Kuva: Heidi Strengell Äärimmäisen Myönteisyyden Kuningatar puhuu: polarisoitumiskehityksen esiin kutsuma kirjoittajan ääni Tiedekynä-palkinnonsaaja peräänkuuluttaa nyansoidumpaa, sävykkäämpää keskustelun ja ajattelun tilaa. ”Kun kuulin Tiedekynä-ehdokkuudesta, yllätyin, koska olin tottunut ajattelemaan ehdolle asetettua artikkelia kokonaisuuden osana”, Ruonakoski kertoo. Palkittavan artikkelin parina saman lehden numerossa Ruonakoskelta on nimittäin julkaistu myös toinen, tyyliltään kokeilevampi ja esseistisempi kirjoitus ”Katso kaaosta: Äärimmäisen Myönteisyyden Kuningatar puhuu”. ”Äärimmäisen Myönteisyyden Kuningatar on keksimäni fiktiivinen hahmo, joka tutkii samaan aikaan ironisesti ja lempeästi edessään avautuvaa maailmaa ja ihmisten erilaisia tapoja asennoitua kaoottiselta tuntuvaan muutokseen”, Ruonakoski kuvaa. Ruonakoski näkee, että polarisoitumiskehityksessä on kyse paitsi yhteiskunnallisesta myös ihmisen sisäisestä tapahtumasta. Ihminen voi esimerkiksi kiinnittyä nostalgiaan ja vaatia sellaisen todellisuuden palauttamista, jota ei ole koskaan olltukaan, tai etsiä syyllisiä aina ulkopuoleltaan, vihansa kohteeksi.”Katso kaaosta” -teksti on kirjoitettu pilailevalla tyylillä ja osittain filosofian miehisen perinteen kritiikiksi. Kaikkivoipa filosofikuningatar tarjoaa hellää huolenpitoaan lääkkeeksi kaikkiin ihmiskunnan vaivoihin.Vastaavasti myös palkittu artikkeli toimii pehmeän argumentaation keinoin.”Ajattelen että kielellisellä tasolla on mahdollista tehdä se, mitä yhteiskunnan tasollakin tulisi tehdä: valita kuunteleva ja pohdiskeleva asenne”, Ruonakoski toteaa.Vuoden Tiedekynä -palkinnon tarkoituksena on vahvistaa suomenkielisen tieteellisen kirjoittamisen asemaa ja arvostusta. Vuodesta 2010 lähtien jaettu palkinto on yksi Suomen suurimmista alallaan, ja se myönnetään vuorovuosin humanistisen, yhteiskuntatieteen ja ympäristöntutkimuksen alan suomeksi kirjoitetulle tutkimusartikkelille. Erika Ruonakoski on filosofian dosentti, joka on erikoistunut fenomenologiaan ja feministiseenfilosofiaan. Hän työskentelee tutkijana käytännöllisessä filosofiassa Helsingin yliopistossa. Kuka? Erika Ruonakoski filosofian dosentti, joka on erikoistunut fenomenologiaan ja feministiseen filosofiaan. Hän työskentelee tutkijana käytännöllisessä filosofiassa Helsingin yliopistossa. Ruonakoski on väitellyt teoreettisen filosofian alalta vuonna 2011 Helsingin yliopistosta tutkimuksellaan “Eläimen tuttuus ja vieraus fenomenologisen empatiateorian uudelleentulkinta ja sen sovellus vieraslajisia eläimiä koskevaan kokemukseen”. Ennen filosofian opintojaan Ruonakoski opiskeli ja valmistui kuvataiteilijaksi. Teoreettisen filosofian lisäksi Ruonakoski on opiskellut naistutkimusta, teatteritiedettä ja sosiaalipsykologiaa. Ruonakoski on suomentanut erityisesti naisfilosofien tekstejä kuten laajan koosteen Christine de Pizanin teoksesta Kirja naisten kaupungista (Le livre de la cité des dames, 1405) suomennoskokoelmaan Miesvaltaa murtamassa (2021) ja Simone de Beauvoirin Moniselitteisyyden etiikan (Pour une morale de l’ambiguïté, 1947). Ruonakoski on yksi Suomen nais- ja feministifilosofien yhdistyksen (NFY) perustajista. Lisäksi hän on muun muassa toiminut The International Simone de Beauvoir Societyn puheenjohtajana 2023–2025. Ote palkinnon valitsijan, Helsingin yliopiston kotimaisen kirjallisuuden professori Riikka Rossin palkintoperusteluista: ”Kauniisti kirjoitettu Erika Ruonakosken artikkeli puhuttelee aikana, jolloin julkaisukanavien samankaltaisuus, tulostavoitteet ja tekoäly yhdenmukaistavat tieteellistä kirjoittamista. Tässä ympäristössä taiteellisen tai luovan kirjoittamisen mahdollisuudet ajattelun välineinä ja tieteellisen tiedon tuottamisessa jäävät sivuosaan. Ruonakoski pohtii epäsuoraksi filosofiaksi kutsumaansa kirjoittamisen käytäntöä vaihtoehtona oman aikamme kurinalaiselle ja vakavallekin vakuuttamiselle ja herättää ajattelemaan, kuinka tieteellinen kirjoittaminen tarvitsee myös mielikuvitusta ja luovan kirjoittamisen keinoja. Epäsuoran kirjoittamisen käytäntö peilautuu Ruonakosken taitavassa dialogisessa tyylissä. Kysyminen ja vuoropuhelu kannattelee Ruonakosken artikkelia, jossa kirjoittaja väittää, mutta myös kieltää ja horjuttaa kriittisesti väitteitään; artikkeli ei tyhjennä tai pelkistä tutkimuksen kohdetta vaan kysyy ja herättää lukijan kysymään. Vaikka Ruonakoski liikkuu eri aikakausien monitulkintaisen aineiston parissa, artikkeli on muodoltaan ja laajuudeltaan hienosti hallittu kokonaisuus. Kirjoittaja kuljettaa ja kehittää taitavasti väittämäänsä – havainnollisesti ja kiehtovin esimerkein – kuitenkaan peittämättä väitettään yksityiskohtiin. Tutkimus filosofian moniselitteisyydestä ei siten hylkää kurinalaisemmankaan tieteellisen kirjoittamisen hyveitä. Humanistinen kirjoittaminen edellyttää usein erikielisten lähteiden, kielen, kirjallisuuden, historian ja filosofian sanaston ja käsitteiden yhteensovittamista. Tutkittavien aiheiden ja aineistojen olomuotona on monimerkityksisyys, jonka luova tarkastelu pitää – Ruonakosken artikkelia lainaten – maailman avoinna uusille havainnoille.” Lue koko artikkeli (pdf-tiedosto)