Luokka, leikki ja manifesti

Hakemuksen tiivistelmä

Kolmevuotisen apurahakauden aikana syvennyn monialaiseen taiteelliseen työskentelyyn minua polttavien teemojen äärelle: 1. LUOKKA 2. LEIKKI 3. MANIFESTI Apurahalla ilmennän työväenluokkaa teatteri- ja elokuvataiteen kautta ja laadin taiteellisen manifestini. Käsikirjoitan kolme vuositeemojeni lävistämää teosta: Kesämaa (elokuva), Ihmishirviöt (näytelmä), ja Tyttö ja rotta (elokuva). Kehitän samalla omaa taiteellista praktiikkaani Vauriomania- taidealustan hoivissa. Vauriomania on kaikkien Koneen Säätiön apurahalla toteutettavien taiteellisten töideni julkaisija ja yhteistyötaho. Haluan olla vilpittömästi rehellinen sille, mikä minua innostaa, vaikka se olisi taidekuplasta käsin tarkasteltuna epähienoa, mautonta tai junttia. Se olen minä. Kaipaan säröä, rujoitta, ja lähiökuvausta, jollaisena sen koen. Elokuvalle ominainen rakenteellinen kirjoittaminen kohtaa näyttämön vallattomuuden teoksissani! Teoksissa nähdään luokkarajoja kumartelematonta ruumiillista käyttäytymistä, nykynukketeatteria ja paheksuttavan alhaista, hirviömäistä kielenkäyttöä. Tarkastelen samalla kriittisesti taidekenttää ja sen eriarvoistavia rakenteita suhteessa luokkaan. Toivon luovani sisältöä, joka kutsuu luokseen ennakkoluulottomasti ja arvottamatta. Aikaisemmin olen kääntänyt historialleni selkäni, koettanut juosta välimatkaa suuremmaksi, mutta sitä voimakkaammin tunnen sen läpitunkevan katseen takaraivossani. Pohdin myös, voiko taiteilija tässä maailmanpoliittisessa tilanteessa väittää, ettei olisi poliittinen taiteilija? Manifesti syntyy selventämään mistä tulen, mitä kannan mukanani, ja toisaalta kirkastamaan jotain mihin uskoa ja nojata. Jo utopian unelmointi on askel kohti parempaa, ja yksi tärkeimmistä taiteellisista aseistani onkin leikki. Se on työskentelytapa, kapina, jonka avulla häivytän paineita ja perfektionismia. Minua kalvaa tunne, että olen aivan alussa, ja polttava kiireen tuntu siitä, kuinka paljon ehdin löytää tämän elämän aikana