Tietokirja ekososiaalisesta sivistyksestä kouluarjessa

Application summary

Miten suomen kieliopista päädytään natseihin, muurahaisista tunnetaitoihin tai ylös alas hyppelystä osallisuuteen? Miten koulussa luodaan maaperää dialogille – aidolle kohtaamiselle – sekä hoivalle, huolenpidolle ja demokratialle, ja laajennetaan niitä koskemaan myös toislajisia olentoja? Haen Koneen Säätiöltä vuoden apurahaa kirjoittaakseni tietokirjan, jossa poraudun mm. edellä mainittuihin kysymyksiin. Opettajilla on mahdollisuus kasvattaa lapsia oikeudenmukaiseen ja yhdenvertaiseen tulevaisuuteen. Perusopetuksen opetussuunnitelma myös velvoittaa opettajia toimimaan ekososiaalisen sivistyksen periaatteiden mukaan. Ekososiaalista sivistystä koskevan tutkimuksen, koulutusta ohjaavien normitekstien ja mikrotason toiminnan välillä on kuitenkin aukko. Opettajille on vähäisesti tarjolla tietoa siitä, miten ekososiaalinen sivistystä luodaan käytännön arjessa. Tietokirjani täyttää tätä aukkoa. Kerron, mitä on väitöskirjassani tutkimani dialoginen pedagogiikka, ja miten sen avulla ohjataan oppilaita kohti oikeudenmukaisempaa ja kestävämpää elämäntapaa. Dialoginen opetusote mahdollistaa kohtaamisen, jonka avulla opettaja voi avata tilaa dialogille myös keskustelun merkityksessä. Syvällinen, analyyttinen ja kriittinen keskustelu vaatii toteutuakseen kaikille turvallisen maaperän. Oppilaiden ainutlaatuisista ajatuksista ja tarpeista kiinnostunut opettaja huomioi erilaiset olemisen ja tietämisen tavat, kehollisen viisauden ja moniaistisen oppimisen. Opettaja ei pyri tietämään “paremmin” tai “oikein” vaan on aidosti kiinnostunut Toisen näkökulmasta. Dialoginen auktoriteetti syntyy jämäkkyyden ja herkkyyden välisessä jännitteessä. Kirjassa kuvaan, miten ekososiaalista sivistystä luodaan kouluarjessa dialogisen pedagogiikan avulla. Avaan teoriaa katkelmilla opetustilanteistani. Konkretisoin keskeistä käsitteistöä sekä tarjoan opettajille, kasvattajille ja opettajankouluttajille työkaluja dialogisen ja ekososiaalisen pedagogiikan toteuttamiseen kasvatus- ja opetustyössä.

Hanke eteni ja tietokirjan käsikirjoitus valmistui apurahakauden aikana suunnitelmieni mukaan.

Kirjassa kuvaan aluksi, mitä ekososiaalinen sivistys ja ekososiaalinen oikeudenmukaisuuskasvatus tarkoittavat, ja miksi ne ovat välttämättömiä planeettaamme koettelevan monikriisin keskellä. Aikaamme riivaavissa haasteissa ei ole kyse vain ilmastokriisistä, vaan monimutkaisesta kriisien vyyhdistä, jonka kaikki osaset kietoutuvat yhteen. Erittelen omaksumiamme ajattelu- ja toimintatapoja, jotka ylläpitävät moninaisia ongelmiamme. Tuon näkyviin, kuinka merkittävässä roolissa opettajat ja kasvattajat ovat kestävämmän ja oikeudenmukaisemman tulevaisuuden rakentamisessa. Heidän on yhdessä lasten kanssa ryhdyttävä rohkeasti analysoimaan ja purkamaan vallitsevia, tuhoisia, ajatus- ja toimintatapojamme, jotta voimme oppia toimimaan toisin. Tässä purkamis- ja jälleenrakennustyössä avaimina ovat dialogi, mielikuvitus, kehollisuus ja tunteet.

Toiseksi avaan, mitä on dialoginen pedagogiikka, jonka avulla ekososiaalista sivistystä voidaan koulussa hedelmällisesti tavoitella. Sen jälkeen havainnollistan dialogista ja ekososiaalista pedagogiikkaa alakouluarjessa omien opetustilanteideni kautta, erilaisilla keskusteluilla, leikeillä ja harjoituksilla. Näiden kenttäkatkelmien avulla piirrän näkyviin, miten lasten kanssa voidaan käsitellä esimerkiksi ihmis- ja eläinoikeuksia, naisten ja tyttöjen asemaa, politiikkaa, vääristynyttä talousihannettamme, luonnon monimuotoisuutta ja sen uhkia, sukupuolen moninaisuutta, tunteita ja demokratiakasvatusta. Tämän teemme vaihtamalla näkökulmaa: pyrkien pois ihmiskeskeisyydestä, yksilökeskeisyydestä, itsekeskeisyydestä ja niin edelleen, nojautuen dialogiin, mielikuvitukseen, empatiaan ja hoivaan. Avainasemassa ovat opettajan vilpitön kiinnostus ja kunnioitus lasten ajatuksia kohtaan, sekä kyky ja halu tarttua lasten odottamattomiin tarjoumiin ja avata sitä kautta polkuja oleellisten teemojen äärelle.