Grants and residencies Research and art Riisuttu runko: Rakennusrungon muodonannollinen merkitys 1960- ja 1970-luvun arkkitehtuurissa Main applicant Arkkitehti SAFA Rytivaara Karita and working group Members of the project Recipients of monthly grants: Rytivaara Karita, Karvinen Kaisa Amount of funding 67400 € Type of funding General grant call Fields History Grant year 2020 If you are the leader of this project, you can sign in and add more information. Log in Share: Back to Grants listing Application summary Kiihtyvä purkamisen kulttuuri on vakiintunut maassamme. Etenkin 1960- ja 70-luvun rakennukset häviävät nyt purkutyömaa-aitojen takana. Ironisesti vastaavanlaista purkamista on nähty viimeksi juuri rakennusten rakentamisajankohtana. Suhtaudumme nyt rakennettuun ympäristöömme samoin kuin 60 vuotta sitten. Meidän tulisikin purkaa ja uudelleen rakentaa ajatteluamme, ei rakennuksiamme. Riisuttu runko -tutkimus- ja näyttelyprojekti tarttuu moderniin rakennuskantaan kohdistuvaan purkamisen kulttuuriin ja rakennusrungon muodonannolliseen rooliin 1960-luvun ja 1970-luvun arkkitehtuurissa. Teemme tutkimusta purkamisen liittyvistä kysymyksistä ja betonirunkoisten rakennusten anatomiasta. Kuuntelemme modernin arkkitehtuurin piirteitä pienoismallien, kirjallisen tutkimuksen, haastattelujen ja konkreettisen koerakennuksen avulla. Voisimmeko purkamisen ja uudisrakentamisen sijaan säilyttää rakennuksen betonisen rungon ja löytää kestäviä tapoja hyödyntää sitä? Opimmeko kuuntelemaan riisuttua runkoa? Modernin rakennuskannan arkkitehtuuri perustuu usein rungon tilallisuuteen ja on keskeinen osa ajanjakson arkkitehtuurin ymmärrystä. Modernin talon rakennusrunko on myös kuva ajan ideoista ja toiveista. Kyse oli tapahtumarikkaasta ja jännitteisestä ajasta maassamme, jonka ymmärtäminen vaatii vielä uusia näkökulmia. Kuuntelemme, mitä modernin talon rungoilla on annettavanaan. Toimimme talokuiskaajina. Project report summary Koneen säätiön rahoittama projekti Riisuttu Runko tutki 1960- ja 70-luvuilla rakennettujen katoavien rakennusten anatomiaa, niiden runkoa ja purkamisprosessia arkistotutkimuksen, betonisten pienoismallien ja valokuvien sekä tutkimuksesta kootun näyttelyn keinoin. Näyttely oli esillä Merihaan parkkihallissa syyskuussa 2022. Tutkimuksen aikana työstetty julkaisu ilmestyy keväällä 2023. Kirjassa eri metodeja on havainnoitu valokuvin, joiden tueksi tekijät ovat käsitelleet teemoja esseiden avulla. Tämän lisäksi mukana on kahden kansainvälisen asiantuntijan, Wessel de Jongen ja Louisa Huban haastattelut. Kirjoittajiksi on kutsuttu myös näyttelynavajaisten puheenpitäjät tutkijat Aleksi Lohtaja ja Ella Müller, joiden esseet käsittelevät modernin rakennuskannan poliittisuutta sekä jätteen roolia yhteiskunnassa. Kirja on englanninkielinen. Taiton on tehnyt graafikko Emery Norton. Riisuttu runko oli kulttuurista tutkimusta ja taidemetodeja yhdistelevä kokonaisuus. Projekti onnistui rakentamaan erilaisia näkökulmia rakennusten purkamista koskevaan keskusteluun, jota yleensä määrittää taloudelliset ja tekniset näkökulmat. Tutkimuksemme herätti paljon kiinnostusta ja keskustelua, sekä hanketta jaettiin sosiaalisessa mediassa tai siitä kirjoitettiin lehdissä. Ekologisten arvojen ja betonin yhteys nousi esiin myös muissa ajankohtaisissa keskusteluissa ja projekti tuntui tämän takia ajassa olevalta. Hankkeen tekijöistä tuntui, että olevan rakennetun ympäristön säilyttämiseen on kasvavaa kiinnostusta. Riisuttu Runko pyrki löytämään uutta herkempää näkökulmaa arjen rakennusten lähestymiseen ja modernin arkkitehtuurin aikakauteen, jonka asema korjaamisen ja rakennusperinnön näkökulmasta on edelleen vaihteleva. Hoivaava kuuntelu kovia betonisia runkoja kohtaan näyttäytyi tekijöille mielekkäänä tapana lähestyä ja pohtia purettavien modernien rakennusten roolia tässä ajassa ja myös osana tulevaisuutta. Näyttelyn ja tutkimusaineiston kokosi Kuunteluharjoituksia-työryhmä, johon kuuluvat Karita Rytivaara ja Kaisa Karvinen. Karita Rytivaara on arkkitehti, tutkija ja osa-aikainen opettaja Aalto-yliopiston arkkitehtuurin historian laitoksella. Kaisa Karvinen työskentelee tilasuunnittelijana ja -tutkijana. Hän valmistui arkkitehdiksi Aalto-yliopistosta sekä taiteen ja muotoilun tutkimuksen maisteriksi Sint Lucas Antwerpenistä. Työryhmän yhteinen ja itsenäinen tutkimustyö aihealueen piirissä jatkuu myös apurahatyöskentelyn jälkeen. Vuodelle 2023 on kirjan lisäksi sovittu jo luento ja julkaistavia tekstejä. Back to Grants listing