Pink Submarine – lgbt-siirtolaisuus Itämeren alueella

Application summary

Itämeri muodostaa satamakaupunkien verkoston, jossa ihminen ja hyödykkeet ovat liikkuneet jo tuhansia vuosia. Kaupungit ovat eri aikoina kuuluneet eri valtioille, joissa on puolestaan ollut toisistaan eroavia lainsäädäntöjä. Esimerkiksi homoseksuaalisuuden dekriminalisointi on tapahtunut Itämeren maissa eri aikaan. Tämän kaltaisilla asioilla on suora vaikutus seksuaalivähemmistöjen jokapäiväiseen elämään, ja osa ihmisistä onkin päättänyt jättää oman kotimaansa ja muuttaa muualle. 
 Pink Submarine kartoittaa seksuaalivähemmistöihin kuuluvien ihmisten tarinoita ja kulkureittejä Itämeren valtioiden välillä 50-luvulta nykypäivään. Olemme rajanneet tarkastelun kuuden kaupungin välille: Helsingin, Tukholman, Kööpenhaminan, Tallinnan, Riian ja Pietarin. Työryhmämme muodostuu eri alojen ihmisistä, jotka tekevät haastatteluja kohdekaupungeissa. Informantteina toimivat pääasiassa ensikäden lähteet, joilta saatua tietoa täydennetään arkistomateriaalilla. Keskeisiksi kysymyksiksi nousevat mistä, minne ja milloin on päätetty muuttaa, mikä on ollut lähdön syy, ja miten asettuminen uuteen kotimaahan on koettu, miten tieto on kulkenut eri maiden välillä, ja miten sateenkaariyhteisöt ovat kommunikoineet keskenään.
 Pink Submarine koostuu kahdesta osasta: kerätystä kirjallisesta ja suullisesta aineistosta, joka tallennetaan arkistoon tutkijoiden käytettäväksi, sekä taiteellisesta työskentelystä, joka esitellään näyttelyssä laajalle yleisölle. Hankkeessa syntyvässä teoskokonaisuudessa haastateltujen kokemukset ja kertomukset rinnastetaan tekijöiden omiin kokemuksiin sekä haastattelumatkoilla kerättyyn kulttuurihistorialliseen kuva- ja tekstimateriaaliin.
 Hanke tuo seksuaalivähemmistöjen kokemukset osaksi historiankirjoitusta – tekee näkyväksi sen, mikä on jäänyt tutkimuksessa syrjään ja mistä viralliset asiakirjat vaikenevat. Missä asioissa Itämeri yhdistää ja missä eristää?

Tämä hanke ja sen aikana toteutettu näyttely ”M/S Baltic Queers – Kokemuksia sateenkaarisiirtolaisuudesta” valotti Itämeren alueella tapahtunutta siirtolaisuutta, pakolaisuutta ja liikehdintää queer-kulmasta. 1960- ja 70-luvulla suuri muuttoaalto vei suomalaisia työn ja paremman elintason perässä ulkomaille, erityisesti Ruotsiin. Joukossa oli paljon seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvia, joita houkutteli työpaikkojen lisäksi läntisten naapurimaiden sallivampi suhtautuminen vähemmistöihin.
Näyttely oli esillä Helsingin kaupunginmuseossa 15.11.2024–2.3.2025. Se kertoi ihmisistä, jotka rakensivat elämänsä uudella tavalla ja keksivät itsensä uudestaan. Sillä, että kuului vähemmistöön, oli myös etunsa: se mahdollisti ystävien ja yhteisön löytämisen uudessa kotimaassa. Osa ihmisistä oli aktiivisesti mukana järjestöissä ja muuttamassa maailmaa oikeudenmukaisemmaksi.
Näyttely perustui kymmeniin lähteneiden ja paluumuuttajien haastatteluihin. Kokemukset ulottuivat 1950-luvulta tämän päivän todellisuuteen idässä ja lännessä.
Näyttelyssä oli mukana myös homoturismia käsittelevää aineistoa eri vuosikymmeniltä. Syyt matkustamiselle olivat usein samankaltaisia kuin siirtolaisilla: ulkomaille lähdettiin maistelemaan vapaampaa maailmaa ja nauttimaan anonyymiyden suomista mahdollisuuksista. 
Projektin päätteeksi 33 siirtolaishaastattelua tallennettiin Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistoon. Haastatteluja olivat tekemässä Kalle Hamm, Antti Järvi, Andreas Kalkun, Dodo Parikas, Riku Toivola ja Vents Vīnbergs. Näyttelyn kuraattoreina toimivat Kalle Hamm ja Antti Järvi.