Grants and residencies

Research and art

Keho mikrobikuiskaajana: Monilajisen kehollisen improvisaation viisaus

Application summary

Kehollinen mikrobikuiskauksen menetelmä on väitöskirjaa edeltävä taiteellisen tutkimuksen projekti, joka toimii keho-olosuhteiden kuuntelumenetelmänä tuottaen välittävää, tilanteista tietoa. Tutkin kehon viisautta ja suhteisuutta monilajisuuden näkökulmasta. Sisälläni oleva mikrobikuiskaaja koostuu mikrobistosta sisuksissani, ja sen suhteista yhteisen kehomme elintoimintoihin ja terveyteen. Jaamme yhteisen kehon, olkoon kehomme yhteinen kielemme. Kehotietoisuutta syvennän kontakti-improvisaatiotanssilla ja somaattisilla harjoitteilla, pyrkien löytämään paranemista edesauttavia kehollisia voimavaroja ja ymmärtämään kehojemme suhteisuutta. Kehotietoisuus ja kehon viestien kuuntelu on mikrobitietoisuutta, mikrobien toimijuuden tunnustamista. Suhteisuutta lähestyn permakulttuurin ja mikrobitutkimuksen kautta. Permakulttuurisessa, eli kestävässä puutarhanhoidossa, on oleellista havainnoida vallitsevia olosuhteita ja toimia niiden mukaan. Tilanteista tietotaitoa vaativassa permakulttuurisessa puutarhassa on meneillään monilajinen kontakti-improvisaatio, jossa “meihin” sisältyy monia ei-niin-inhimillisiä toimijoita. Kuten puutarhassa, myös kehossa monia tärkeitä toimintoja ylläpitävät mikrobit. Kehon toimivuus, eli terveys, perustuu näille monimuotoisille hyödyllisille suhteille. Meissä asuu mikrobiaalinen ekosysteemi, jonka kautta olemme yhteyksissä muihin ekosysteemeihin. Olemme ekosysteemejä, pääosin pystyasennossa kulkevia nahkapussisia puutarhoja. Projektilla haluan muuntaa tuottamattomuutta aiheuttavan käsivaivan tuottavuudeksi, kuuntelun paikaksi, mahdollisuudeksi ymmärtää kehon kyvykkyys monilajisten suhteiden nippuna. Puute muuttuu resurssiksi. Pohdin terveyttä ja sairautta olosuhteena, en normina tai arvona. Keho on permakulttuurinen puutarha ja toiminnallinen veistos. Tutkin aiheita performanssin, veistosinstallaation, tekstin ja videon keinoin, havainnoimalla kehoa systeemisenä kokonaisuutena, en vain ihmisidentiteettinä.

Kirjoitin tutkimussuunnitelman taideperustaista sosiologista väitöskirjaa varten. Otsikoksi tuli "Keho ekosysteeminä ja permakulttuurisena puutarhana: syöminen, mikrobit ja kosketus ei-inhimilliseen". Tutkimuksessa syöminen toimii esimerkkinä ekosysteemien välisestä vuorovaikutuksesta, jossa ihmiskehon sisä- ja ulkopuoli sekoittuvat monilajisen kosketuksen kautta.

Tein painavaa kehotietoisuusviittaa, joka liikkuessa tuottaa helisevää ääntä ja vahvistaa kehon tuntemuksia. Lisäksi tein veistosinstallaation nimeltä Suolitrumpetti, joka tutkii pieruja monilajisen hoivan äänenä ja jossa syömämme ympäristö, eli ruoka, muuttuu hitaasti meiksi, kehoiksi, mikrobien toimesta. Pierut ovat tämän fermentaatioprosessin kaikuja, kiinnostavia, hallitsemattomia helpotuksen ääniä, kuiskauksia.

Samoin kuin kehotietoisuusviitta on apuväline kehon tuntoaistimusten virittelyyn, ovat myös erilaiset harjat ja sudit, joiden ympärille kehittelin osallistavan audioteoksen nimeltä Näkymätön mikrobimaalaus. Teos sisältää harjoitteita, joissa suditaan ihoa erilaisilla sudeilla: sammalella, höyhenillä, männynneulasilla, hammasharjoista tehdyillä sormuksilla ja hiekkarullilla. Iholla tapahtuva kohtaaminen tähtää kehon ekosysteemisyyden ja muiden ekosysysteemin suhteiden kokemiseen. Näkemisen sijaan oleellista on kokeminen, näkymättömyys, virittäytyminen näkymättömien mikrobiaalisten kohtaamisten kokemiseen.

Olen myös työstänyt puutarhassa videoperformanssia nimeltä Myyrästeppi, jossa kehon improvisointi, gut feeling ja myyrien karkoittaminen mm.steppaamalla sekoittuvat. Miten käy, kun ihmiset ja myyrät havittelevat samaa ruokaa?

Suolitrumpetti veistosinstallaatioaudioteos ja Näkymätön mikrobimaalaus -audiopraktiikka esitettiin Joutsassa TUOTUO-residenssin pihassa järjestetyssä Mätäkuu -näyttelyssä heinäkuussa 2021.

Back to Grants listing