Jöns Budden versio Mechtildin ilmestyksistä. Tutkimus ja käännös

Tutkin Mechtild von Hackebornin (1241–1299) ilmestysten keskiaikaista ruotsinnosta, jonka Jöns Budde käänsi latinasta 1469. Vertasin ruotsinnosta neljään Mechtildin ilmestysten latinankieliseen tekstieditioon sekä kolmeen saksannokseen. Lisäksi laadin Mechtildin ilmestyksistä suomennoksen, joka on varustettu johdannolla ja selityksillä. Seuraavassa esittelen keskeisimmät tutkimustulokseni.

Budde käänsi Mechtildin ilmestysten version, jota oli lyhennetty. Budde käänsi alkutekstille uskollisesti, ja poistoja Budde ei liene tehnyt. Sen sijaan Budde teki lisäyksiä, jotka enimmäkseen ovat selityksiä ja opettavia huomioita siitä, mitä lukijan tulisi ymmärtää ja muistaa. Tällä tavoin Budde otti huomioon oppimattoman yleisönsä sekä yleisön ja alkutekstin välisen ajallisen ja paikallisen etäisyyden. Budde haki sanomalleen uskottavuutta lisäämällä sitaatteja Raamatusta ja muilta auktoriteeteilta. Buddella esiintyy vain harvoin vähäisiä väärinymmärryksiä tai tavallista vapaampia käännöksiä. Jos Budden ruotsinnosta vertaa vain yhteen latinankieliseen versioon, on se vaara, että Budden käännösvirheiksi tulkitaan tapauksia, jotka eivät johdu Budden virheestä, vaan hänen käyttämästään alkutekstin versiosta. Kun ruotsinnosta verrataan useampaan saksan- ja latinankieliseen versioon, huomataan, että Budden tulkinnalle on useimmiten tukea jossakin muussakin säilyneessä versiossa. Joskus Budden ruotsinnoksessa esiintyy sanoja, joita ei esiinny muissa säilyneissä keskiajan ruotsiksi laadituissa teksteissä. Osa niistä on Budden keksimiä vastineita latinan sanoille, joille ei ollut käytössä vakiintunutta vastinetta ruotsin kielessä. Budde on usein varustanut harvinaiset sanat selityksin ja jättänyt näkyviin latinankielisiä vastineita.

Mechtildin ilmestyksissä on vähän sitaatteja muista lähteistä kuin Raamatusta, mutta raamatullisia sitaatteja on runsaasti. Raamatulliset sitaatit ovat useimmiten keskeisistä osista Raamattua kuten psalmeista ja evankeliumeista. Myös keskeisimpiä Vanhan Testamentin apokryfejä kuten Viisauden kirjaa siteerataan. Kaikkia Raamatun kirjoja ei siteerata ollenkaan, mutta yksittäisiä sitaatteja on marginaalisista kirjoista kuten neljännestä Esran kirjasta. Raamatulliset sitaatit eivät aina ole samassa muodossa kuin Vulgatassa. Mechtildin ilmestysten ruotsinnoksessa on myös sellaisia raamatullisia sitaatteja, jotka puuttuvat muista Mechtildin ilmestysten versioista, joten ne lienevät Budden ruotsinnokseensa lisäämiä. Sitaattien yhteydessä on lähdeviitteitä, mutta ei johdonmukaisesti. Lähdeviitteet eivät useimmiten ole tarkkoja, vaan niillä ilmaistaan vain lähteenä ollut kirjoittaja tai teos. Jotkut lähdeviitteet ovat Budden lisäämiä, mutta enimmät esiintyvät muissakin Mechtildin ilmestysten versioissa.

Budde käyttää Mechtildin ilmestysten ruotsinnoksessa runsaasti latinan sijapäätteitä erisnimissä ja lainasanoissa. Joskus Buddella esiintyy eri sijamuoto kuin alkutekstissä, mikä johtuu siitä, että hän joutui tekstiä kääntäessään joskus muuttamaan syntaksia. Sanan jouduttua syntaktisesti erilaiseen asemaan, syntaksi vaati eri sijamuotoa, jolloin Budde käytti kieliopillisesti oikeaa muotoa, joka saattoi olla eri kuin alkutekstissä. Budde ei käyttänyt latinan sijapäätteitä säännöllisesti, vaan ruotsin kieliopin mukaista taivutusta esiintyy myös. Tavallisimpia latinan päätteet ovat raamatullisissa tai antiikkiin liittyvissä erisnimissä, kun taas lainasanoissa esiintyy enemmän vaihtelua latinan- ja ruotsinkielisten päätteiden välillä.

Ruotsinnos on säilynyt käsikirjoituksessa Cod. Holm. A 13, jonka marginaaleissa on käsikirjoituksen omistaneen Johannes Bureuksen kirjoittamia sanoja, jotka hän on poiminut käsikirjoituksesta. Joskus hän on pitänyt vanhoja tai harvinaisia sanoja kiinnostavina, joskus taas kohdan asiasisältö näyttää kiinnostaneen häntä. Käsikirjoituksen A 13 tekstin julkaisi painettuna Geete 1899. Hänen editionsa on sikäli puutteellinen, että marginaalimerkintöjä käsitellään vain ylimalkaisesti esipuheessa, eikä mainita esimerkiksi sitä, missä kohdissa marginaalimerkinnät ovat, joten niiden konteksti ei ilmene editiosta. Editiossa mainitaan ohimennen käsikirjoituksessa olevan alleviivauksia ja koristeita, mutta siitä ei käy ilmi, että "koristeet" ovat enimmäkseen huomionuolia, joilla on osoitettu tärkeitä kohtia. Sekään ei ilmene, missä kohdin alleviivauksia on ja miksi. Usein alleviivauksia on latinankielisten sitaattien kohdalla, mutta sitaatteja on usein myös alleviivaamatta ja myös ruotsia on alleviivattu. Geeten editiossa latina on yleensä aina painettu harvennettuna, eikä käsikirjoitus ole yhtä konsekventti. Käsikirjoituksen variaatio ilmeneekin editiosta huonosti.