Grants and residencies Research and art Collective Perversion – proposal for revaluation. Taiteellinen tutkimus, jossa sukelletaan puhtaan juomaveden pulaan WC:n kautta Main applicant Kuvataiteen maisteri Kassinen Saija and working group (Harrie Liveart) Members of the project Recipients of monthly grants: Kassinen Saija, Linna Meri Other Members of the team: Österblad Ika, Fontana Olivier Amount of funding 202800 € Type of funding General grant call Fields Visual arts Grant year 2018 If you are the leader of this project, you can sign in and add more information. Log in Share: Back to Grants listing Application summary Vesi on planeetallamme elämän edellytys. Kiihtyvällä tahdilla sen saatavuus kaikille tarvitseville on kuitenkin yhä kyseenalaisempaa. Huuhdomme ulosteen puhtaalla vedellä samalla kun tiedotetaan vesipulasta. Milloin ja miten olemme valmiita ottamaan vastuuta tästä ristiriidasta? Millaisia muutoksia se vaatii? Kysymysten takana piilee maailma, josta ei juuri puhuta: ihmisten ulosteet. Taiteellisen tutkimuksemme aikana kartoitamme ihmisten asenteita kehojen toimintaa kohtaan mm. valmistamalla veistoksen, jossa yleisöllä on mahdollisuus tutustua kokemukselliseen käymäläkulttuuriin fyysisellä panoksellaan. Erilaisten performatiivisten prosessien avulla pohdimme olioiden suhdetta ulosteisiin ja ihmisten tapaa rajoittaa toista voittoa tavoitellessaan. Määränpäänä on kietoa yhteen havaintojamme odottamattomalla tavalla ja luoda yhteiskuntaan uudenlaista rohkeaa pers-pektiiviä. Avaamme aihetta teosten, julkisten keskusteluiden ja erilaisten tapahtumien kautta sekä pidämme yksityisnäyttelyn, jossa kyseenalaistamme jätteen käsitettä ja sen luomia tuhoisia vapauksia kulutusyhteiskunnalle. Project report summary Paska on asia, josta halutaan eroon mahdollisimman hajuttomasti ja vaivattomasti. Tähän tehtävään olemme valinneet veden, joka kuljettaa jätökset pois silmistä, pois mielestä. Tutkimushankkeemme on antanut meille syväluotaavan katsauksen maapallomme ehkä vaietuimpaan kriisiin, jota olemme taiteen keinoin pyrkineet monen vuoden aikana käsittelemään ja valottamaan. Vesivessat ja viemäri-infrastruktuuri ovat pysyneet aikalailla samana jo pari vuosisataa ja infrastruktuuria pyritään laajentamaan edelleen paikkoihin, jossa vedestä on pulaa. Vesivessasta on syntynyt status-symboli. Puhdistuslaitokset ovat kuitenkin maailmalla puutteelliset ja edelleen suurin osa jätevesistä ohjataan suoraan jokiin ja mereen. Yksi yleisimmästä kuolinsyystä, erityisesti lapsilla, on olematon sanitaatio. Tämä ongelma piilotetaan liian usein puhtaan juomaveden vajauksen taakse, koska ulosteisiin liittyvä keskustelu on tabu. Vaikka meillä olisi kuinka hyvät keksinnöt saniteettiongelman ratkaisemiseksi niin toimintamme ei muutu jos ihmisten asenteet eivät muutu. Arkinen vessainfrastruktuuri korostaa veteen liittyviä ongelmia, mutta herättää lisäksi koko joukon muita kysymyksiä arvon ja ravinteiden kierron kestämättömyydestä. Vesivessa on konkreettinen esimerkki vieraantumisesta, johon kapitalisinen riisto perustuu. Hankkeen aikana päätimme haastaa vieraantumisen ja kiinnittää huomion ruumiillisiin prosesseihin kohdistuviin kulttuurisiin asenteisiin ja inhimillisen ylittävien vuorovaikutussuhteiden merkitykseen kehoissamme ja laajemmin ekosysteemeissä. Olemme muunmuassa pohtineet ruuansulatuskanavan toimintoja rinnastamalla sitä metsäpolkuun kolmen päivän kenttätutkimuksen aikana. Olemme maalailleet kuvaa utopistisesta maailmasta sähköttömässä tulevaisuudessa, jossa ihmisestä tulee viisas HUMUS sapiens. Olemme kurkanneet myös dystopiseen tulevaisuuden kuvaan poliittisen satiirin keinoin, sillä tämän päivän älyvessat pystyvät jo lukemaan peräreikiämme, jotka ovat jokaisella ihmisellä yksilölliset kuten sormenjäljet. Millaiseen maailmaan ajaudumme kun viimeinenkin ripe yksityisyydestämme viedään ja politiikassa säännellään mitä taide saa olla? Olemme uppoutuneet kaupungin jätehuollon absurdeihin mysteereihin, pohtineet paskan arvoa yhdessä arkeologien kanssa ja miettineet millaista tietoa huuhtelemme pois vesivessan myötä. Kaiversimme nykypäivän vessarituaalin posliiniseen vessanpönttöön Suomen ainoassa vessanpönttöjä valmistavassa tehtaassa ja hautasimme sen rakennuskätkönä tulevaisuuden arkeologeille Tammisaaren uuden Nykytaiteen museon Chappen alle. Hakkeemme alkutaipaleella aloitimme yhden tutkimuksemme suurimmasta teoskokonaisuudesta nimeltään Humancoffee Room, jossa asetuimme sivettikissan asemaan ja tuotimme oman elimistömme läpi kahvia. Athrozoologistin kanssa olemme tutkineet mitä voimme ymmärtää ruuansulatuskanavan avulla toisista elävistä ja miksi ihmiset himoitsevat paskasta tehtyä kahvia? Teoskokonaisuudesta on syntynyt laaja tieteen- ja taiteen välinen yhteistyö, joka jatkuu edelleen. Back to Grants listing