Maastamuuton ajalliset ulottuvuudet zimbabwelaisessa kirjallisuudessa

Application summary

Historia näyttää toistavan itseään, sillä Zimbabwen parlamentti- ja presidentinvaalit heinäkuussa 2018 saivat väkivaltaisen käänteen ja johtivat vaalivilppisyytöksiin. Vuoden 2008 vaalien yhteydessä ilmeni samankaltaisia tapahtumia, jotka pidensivät Robert Mugaben hallintokautta. Hänet on sittemmin syösty vallasta. Maareformin alku vuonna 2000 ajoi monia zimbabwelaisia työttömyyteen, ja moni on myös lähtenyt maasta vuoden 2000 jälkeen etsiäkseen itselleen parempaa ja vakaampaa tulevaisuutta muualta sekä paetakseen poliittista vainoa. Onko Zimbabwe juuttunut ajalliseen kehään? Vuoden 2000 jälkeen julkaistu englanninkielinen zimbabwelainen kirjallisuus kuvaa yksityiskohtaisesti näitä tapahtumia ja erityisesti maastamuuton kokemuksia. Romaanit, novellit ja omaelämäkerrat viestittävät, että maastamuutto ei luo pelkästään fyysistä ja spatiaalista juurettomuutta vaan myös uudenlaista ajallisuutta. Esimerkiksi Irene Sabatinin ja Petina Gappahin teokset kuvaavat maastamuuton seuraukset menneisyydessä, nykyhetkessä ja tulevaisuudessa, suhteessa yksittäiseen ihmiseen ja koko kansakuntaan. Aika voidaan nähdä myös tilana, jolloin juurettomuus luo ajallisen välitilan. Ajallisuuden tutkiminen zimbabwelaisissa teoksissa, jotka kertovat maastamuutosta, voi luoda uudet tavat puhua juurettomuuden kokemuksista, sekä lisätä keskustelua maasta- ja maahanmuuton vaikutuksesta yksittäisten ihmisten elämään.

Migraatio on keskeisimpiä yhteiskunnallisia ja poliittisia aiheita tällä hetkellä, ja vaikuttaa myös vahvasti kirjallisuudessa käsiteltäviin teemoihin sekä niiden vastaanottoon ja tutkimukseen. Romaanit, novellit ja omaelämäkerrat viestittävät, että maastamuutto tai maahanmuutto luovat uudenlaista ajallisuutta. Tämä ajallisuus liittyy siihen, miten menneisyyttä, nykyhetkeä, ja tulevaisuutta kuvaillaan kirjallisuudessa ja miten sitä voi tulkita. Hankkeen lähtökohtana oli Zimbabwen poliittiset tapahtumat ja niistä kumpuava maastamuutto, jota on kuvailtu laajasti kirjallisuudessa, mutta projektissa käsiteltiin ajallisuutta myös laajemmasta näkökulmasta, liittyen esimerkiksi Etelä-Afrikan nykykirjallisuuteen. Monet omaelämäkerralliset tekstit kuvaavat, miten toiveet kansakunnan yhdistymisestä eivät toteutuneet apartheidin jälkeisessä ajassa ja pohtivat syitä sekä ratkaisuja. Myöhemmässä vaiheessa hanke on myös tutkinut migraatiokirjallisuutta eurooppalaisessa ja amerikkalaisessa kontekstissa, ja analysoinut mikä eri tekstien suhde on tämänhetkisiin yhteiskunnallisiin keskusteluihin maahanmuutosta. Tarinat ja tarinankerronta ovat aina poliittisia, tavalla tai toisella, ja usein niissä on monenlaisia pyrkimyksiä, liittyen niiden laatijoihin, lukijoihin, ja arvostelijoihin, etenkin jos keskeiset teemat koskevat polarisoituneita ja polarisoivia aiheita. Kirjallisuuskin on ajansa kuva ja pyrkii usein osallistumaan yhteiskunnalliseen keskusteluun.