Veistossarjan tekemiseen polttamattomasta kotimaisesta savesta

Application summary

Haen kotiresidenssi apurahaa toteuttaakseni Koskettelua-veistossarjan (Työnimi). Leikkisät veistokset osoittavat kohti niitä asioita ja tilanteita, joissa koskettamisen ja läheisyyden navigointi on muuttunut monimutkaiseksi koronaviruksen aiheuttamassa poikkeustilassa. Kotiresidenssissä muotoilen veistokset kotimaisesta savesta ja vien ne lähiympäristööni siellä liikkuvien nähtäväksi. Koska veistoksia ei ole poltettu ja siten kovetettu, ne sulavat pois – haperoituvat sateessa, hilseilevät auringossa – muistuttaen meitä tämän poikkeustilanteen temporaalisuudesta ja toisaalta siitä, että vaikka liikumme kaukana toisistamme kokemus on yhteinen ja jaettu. Myös tämä eristyksen jakso on sidottu aikaan, se muuttuu ja menee ohi. Teosidean taustalla on ajatus kehittää työskentelymalleja, jotka ovat ympäristölle ystävällisiä ja koettavissa ulkotilassa. Ajassa muuttuva ja pois kuluva teos tuntuu ajankohtaiselta ja kiinnostavalta. Mahdollisuus kohdata ihmetystä aiheuttava teos kauppareissulla, jonne lähdetään jonkinlaisen kauhun ja ulospääsyn ilon sekoittamassa tunnetilassa tuntuu merkitykselliseltä nyt. Veistosten toinen elämä on verkossa, jonne dokumentoin niiden muodonmuutokset. Koronauutisten virran tuottamassa ylivirittyneessä tilassa käsillä tekeminen auttaa lievittämään ahdistusta. Työskentelen kotona, myös työhuoneeni on pyöräilymatkan päässä. Valmiit veistokset sijoitan viheralueiden reunoille, melu aidan viereen ja kadun kulmiin, kotini ja työhuoneeni välille, akselilla Kallio – Herttoniemi. Veistokset kulkevat kohteisiinsa pyörällä.