Vapaa taiteellinen työskentely

Application summary

Taiteellinen työni sijoittuu figuratiivisen maalaustaiteen kentälle. Maalaan enimmäkseen öljyväreillä; teen suurikokoisia maalauksia kankaalle, mutta jonkin verran myös guassi- ja puuväritöitä paperille. Juuri nyt työskentelyssäni on meneillään murroskausi ja olen jättämässä perustan jolle olin sen moneksi vuodeksi asettanut. Teosteni lähtökohta oli valokuvassa. Viimeisimmissä näyttelyissäni rajasin tämän koskemaan perheeni valokuvia 60-luvulta 90-luvulle. Teokset olivat kaleidoskooppimainen ja ristivalotettu kurkistus kadonneeseen maailmaan, joka maalauksissani avautui fantasioivana kuvaelmana – ei dokumenttina tai sarjana kohtauksia, vaan asioiden ja tilojen omituisena esiinmanattuna läsnäolona. Viimeisimpien teosteni olemuksen ollessa jo selkeästi valokuvan (ja täten myötä ”realismin”) tuolla puolen minulle kävi varsin selväksi mitä kohti olin matkannut: maalausta ilman valokuvaa. Mutta: on tietenkin selvää, ettei hyppy kohti uutta tapahdu sormia napsauttamalla, ja moni asia onkin itselleni tällä hetkellä erityisen hahmoton. Olen aina kerännyt materiaalia, jota käyttämällä olen päässyt alkuun. Siispä nytkin olen päätynyt valitsemaan erilaisia kuva-aiheita, hyvin suuntaa-antavia ja pelkistettyjä, jotka sellaisenaan eivät kuitenkaan vielä vie minua kovin pitkälle. Näitä aiheita kutsun troopeiksi – usein ne nimittäin ovat runoudesta ja kirjallisuudesta, myös filosofiasta, tuttuja ideoita, joiden käyttökelpoisuus tuntuisi piilevän niiden niin sanotussa klassisuudessa. Näitä aiheita tutkimalla haluan maalaamalla saattaa esiin jotakin poeettisesti värisevää, jonka läsnäolo maalauksessa ja maalauksena tuottaisi kokemuksen tuntemattomasta syvyydestä; kokemuksen, joka vaikeasti sanallistumattomana kuuluisi vain ja ainoastaan maalaustaiteen maailmaan.

Hakiessani apurahaa elin keskellä taiteellista murroskautta. Olin pitkään käyttänyt öljyvärimaalausteni lähtökohtana perheeni valokuva-albumeja ja tuntui jo siltä, että työni valokuvaan viittaavan maalauksen parissa oli niin käsitteellisesti kuin visuaalisestikin ammennettu kuiviin. Olisi aika siirtyä eteenpäin, mutta mihin suuntaan? Mitä valokuvan jälkeen? Nämä kysymykset hakivat vastaustaan, ja näiden kysymysten kannattelemaan työhön apuraha minulle myönnettiin.

Kahdessa vuodessa ehti tapahtua paljon. Kompurointi, jonka keskeltä itseni apurahakauden alkuvaiheessa löysin, tuntuu jo kaukaiselta, kuten myös koko kysymys valokuvasta, jonka läsnäolo maalauksissani on häivyttynyt ja antanut tilaa jollekin uudelle tulla esiin. Mitä tämä uusi sitten on? Maalausta aloittaessani en koskaan lähde tyhjästä liikkeelle. Nytkin olen teosteni lähtökohtana käyttänyt monenlaista valmista kuvamateriaalia – lapsuudenaikaisia piirustuksiani, elokuvista ja sarjoista napattuja kuvakaappauksia, joitain tyystin mielikuvituksestani ammennettuja aihioita. Kun kohtaan ympäristössäni kohteen, joka sytyttää mieleni, irrotan sen kontekstistaan. Maalaamalla ja uudelleen sommittelemalla pyrin uuttamaan siitä esiin jonkinlaista kätkeytynyttä mieltä, poeettista mielekkyyttä. Maalaaminen on kuitenkin pitkä ja ihanan (kamalan) oikukas prosessi, jossa tekeminen erilaisine piirteineen muovaa lähtökohdasta väkisinkin jotain uutta ja odottamatonta. Näin maalaamisesta ja väreistä itsessään tulee oma aiheensa.

Työni tulosta oli mahdollista todistaa syksyllä 2024 Helsinki Contemporaryn yksityisnäyttelyssäni, jonka nimi oli Seikkailu. Näyttely esitteli sarjan uusia öljyvärimaalauksia, jotka noudattivat edellä kuvailemaani praktiikkaa. Pidän näyttelyä tärkeänä työvoittona. Se avasi uuden luvun urallani ja johdatti ulos yhdestä taiteellisesta umpikujasta. Tämän pohjalta koen erityisen mielekkääksi jatkaa syvemmälle kohti avautuneita, uusia maailmoita.