Valittavat äidit: affekti, moraali ja medikalisaation politiikka

Application summary

Äidit valittavat joka paikassa, hiekkalaatikolla, työpaikan kahvipöydässä, sosiaalisessa mediassa. He valittavat uhmaiästä, sairastavista lapsista, unen puutteesta, oman ajan puutteesta, epätasa-arvosta kotityön jaossa ja syrjinnästä työelämässä. Äidit ovat uupuneita, väsyneitä, masentuneita. Lapsiperhe-elämä kuitenkin summataan julkisessa puheessa niin, että plussat ylittävät miinukset. Se mitä äidit eivät voi (julkisesti) sanoa, on: ”Se ei ole sen arvoista”. Tämä on tutkimus äitien vaietuimmasta tunteesta, katumuksesta. Tutkimus antaa äänen äitien kielletyille tunteille ja äideille, jotka eivät halua(isi) olla äitejä. Tutkimus perustuu Helsingin Sanomien kanssa yhteistyössä kerättävään aineistoon. Teoreettiseen viitekehykseen haen inspiraatioita affektien tutkimuksesta. Affektien analyysin kautta tavoitteeni on paremmin ymmärtää äitien ambivalentteja tunteita sekä sitä miksi naiset edelleen kiinnittyvät rakenteisiin, kuten ydinperheeseen ja hyvän äidin ideaaleihin, jotka voivat olla heille myös haitallisia. Huomioni on kiinnittynyt tunteiden medikalisaatioon, siihen miten äitien kielteiset tunteet diagnosoidaan levolla, asiantuntija-avulla tai lääkkeillä hoidettaviksi väliaikaisiksi vaiheiksi. Kysyn miten äidit itse hyödyntävät, neuvottelevat tai vastustavat diagnooseja. Medikalisaatiossa kyse ei ole pelkästään lääketieteen imperialismista, vaan huomio kiinnittyy nykyisyyden tunnerakenteeseen (structure of feeling), jonka medikalisaatio luo.