Väitöskirjatyö Imperatiivi ja liitepartikkelit affektisissa konstruktioissa

Tarkastelen väitöstutkimuksessani suomen kielen imperatiivimuotoisia verbejä ja niihin liittyviä liitepartikkeleja (esim. Uskallakin tehdä se / Yritäpä tehdä se / Unohdahan tehdä se) kognitiivisen kielentutkimuksen, erityisesti siihen kuuluvien kognitiivisen kieliopin ja konstruktiokieliopin, näkökulmasta. Kognitiivisessa kieliopissa keskeistä on se, ettei kielen oleteta olevan riippumaton järjestelmä, joka olisi kuvattavissa ilman olennaisia viittauksia kognitiivisiin prosesseihin. Konstruktiokieliopissa puolestaan kieli nähdään vakiintuneina muodon ja merkityksen yhteenliittyminä, konstruktioina. Esimerkiksi tapauksissa, kuten "uskallakin", "älä uskalla", ilmauksen kieltoa implikoiva merkitys ei yksinomaan selity summaamalla yhteen uskaltaa-verbin ja kin-liitepartikkelin (’myös’) perusmerkitykset. Tutkimukseni tarkoituksena on tuoda uutta tietoa suomen kielen keinoista ilmaista affektisuutta, etenkin kielteisyyttä, sekä lisätä tietoa imperatiivin ja liitepartikkelien ominaisuuksista ja käyttökonteksteista. Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää muun muassa konstruktiolähtöisessä kielenopetuksessa. Kerään tutkimusaineiston kieliopillisesti koodatuista korpuksista, joissa subjektiivisten näkemysten ilmaiseminen ja affektiset ilmaukset ovat mahdollisia. Tällaisia tekstejä sisältää muun muassa Kielipankin Suomi24-korpus. Tutkimuksessa perustelen aineistoon pohjautuvat havaintoni aineistoesimerkein sekä erilaisin parafraasi- ja kielioppitestein.