Taiteellisen työskentelyn kehittäminen ja omaehtoisen toiminnan organisointi taiteen kentällä

Application summary

Taiteessani käytän ääntä, videota, performanssia ja tekstiä luodakseni usein autofiktiivisiä kertomuksia, jotka tutkivat ja kyseenalaistavat tapoja joilla valtarakenteet ja esimerkiksi sukupuoli, seksuaalisuus tai sosioekonominen tausta muokkaavat identiteettiämme. Käytän tehokeinona usein huumoria ja kiinnostustani absurdiin lähestyäkseni aiheita, jotka muuten saattavat tuntua epämukavilta tai aavemaisilta. Työskentelyni taiteen saralla eri rooleissa on minulle mieluista ja luontevaa; haluan olla mukana mahdollistamassa omaehtoista, yhteisöllistä, monipuolista ja kriittisesti ajattelevaa taidekenttää, joka tuottaa uusia tapoja olla yhteydessä ympäröivään maailmaan antaen elinvoimaa sekä itse tekijöilleen että yleisölle. Tilan raivaaminen ja jakaminen merkitsee minulle yhteisöllisyyttä, joka on minulle tärkeä osa taiteen tekemistä. Opin samalla muilta taiteilijoilta taiteen tekemisen taktiikoista ja olen yhteydessä taideyleisöön käytännön tasolla, jota hyödynnän myös omassa itsenäisessä työskentelyssäni taiteilijana.

Työskentelin apurahakaudella kolmiosaisen autobiografisen videotriptyykin Pussycat Soup (2022) – Zuaharivetty (2023) – Minuška (2024) parissa, jonka pohjalta työstin dokumenttielokuvan Next of Kin / Lähin Sugu (2025, DCP, 40 min). Teos on omakohtainen dokumentti karjalaisuudesta, assimilaation kauaskantoisista vaikutuksista ja uhanalaisen kielen kehittämisestä kolmen sukupolven näkökulmasta. Mitä karjalaisuus on tänä päivänä? Ketkä identifioituvat ja kokevat itsensä karjalaisiksi tänään, ja miten se näkyy heidän arjessaan 2020-luvun Suomessa? Miltä näyttävät karjalaisuuden asema ja sen tulevaisuudennäkymät eri karjalaissukupolvien itsensä hahmottelemina?

Elokuva pohjautuu karjalaisen perheeni kanssa käytyihin (anonyymeihin) keskusteluihin sekä Yleisradion ainoan karjalankielisten uutisten (Yle Uudizet karjalakse) kääntäjän ja lukijan, karjalaisen kieliasiantuntijan, opettajan ja tutkijan Natalia Giloevan (Hiloin Natoin) kanssa tehtyyn rinnakkaiskieliseen haastatteluun.

Teossarja hankittiin Kansallisgallerian kokoelmiin vuonna 2024, ja sen osia on esitetty muun muassa Titanik-galleriassa Turussa, Itä-Suomen yliopistossa Joensuussa, Outo Olo -taidetilassa, Kohta-taidehallissa, Kulttuurikeskus Caisassa sekä nykytaiteen museo Kiasman kokoelmanäyttelyssä (2024–2025) Helsingissä.

Lisäksi jatkoin apurahakaudella työskentelyäni taiteilijavetoisissa kollektiiveissa (Rootcanal, Researcher’s Office, echo+seashell) Alankomaissa ja Suomessa.