Taiteellinen työskentely digitaalisen runouden ja liikkuvan kuvan parissa

Application summary

Runouden alkuperällä on tärkeä rooli myös digiaikana, sillä se on elävä muistiarkisto ja työkalu sen sijaan, että se olisi vain esteettinen tai tekninen kokonaisuus. Tässä taiteellisessa työssä digitaalista runoutta kokeillaan eri tavoilla: internetin kautta, samaan aikaan sitä tutkien ja tuottaen, löydettynä runoutena VR:n jälkeisissä tiloissa, vuorovaikutuksessa ja media-arkeologisina kuiskauksina. Tarkastelen, miten digitaalinen runous ja slow media voivat auttaa meitä pysymään epävakaalla maaperällä tieteenalojen, laitteiden, analogisten ja digitaalisten, menneisyyden ja tulevaisuuden, sukupuolten, ikäryhmien ja muuksitulemisten välillä.

Vuorovaikutuksen muutokset digitaalisena aikana ovat vahvasti yhteydessä epärytmisyyteen. Taiteellinen tutkimus keskittyi rytmisen yhteiselon ymmärtämiseen, tietoisena pitkään jatkuneista sosiaalisista, ekologisista ja taloudellisista kriiseistä, etsien uusia näkökulmia kasvien aistien monimuotoisuudesta ja toisaalta epälineaarisesta queer-ajasta. Miten voisimme löytää sisäsyntyiset kokemukset ulkoa ohjattujen sijaan? Työ sisälsi liikkuvan kuvan kokeiluja, tekstin epälineaarisuuden tarkastelua, kenttätallennuksia ja kohtauspintojen etsimistä ihmisen, virtuaalisen ja muunlajisten välillä.

Taiteellinen työskentely lisäsi syvempää ymmärrystä epärytmisyydestä ja siitä, miten ihminen kohtelee itseään ja toisia olevia. Kasvua tavoittelevassa yhteiskunnassa hidastaminen näyttäytyy usein ristiriitaisena tekona. Hidastaminen ei ole lähtökohtaisesti luopumista, vaan kadotetun kokemuksellisuuden ja merkityksellisyyden löytämistä, sen olisi tapahduttava yhteisöllisesti.

Käsittelen aihetta digitaalisen runouden ja liikkuvan kuvan kautta, taiteellisen työn ja tutkimuksen tuloksena on installoitu videoessee, joka tulee osaksi laajempaa näyttelyä. Videoesseessä eri rytmisyydet kohtaavat posthumanistisesta maailmasta käsin. Digitaalinen runous kantaa runon alkuperää yhteisenä muistina.