Grants and residencies Research Suomenkielisen lyriikan yhteydet rekilauluperinteeseen: muodot, merkitykset ja ylirajaisuus Main applicant Tutkija Karhu Hanna Amount of funding 135300 € Type of funding General grant call Fields Literary Studies Grant year 2020 Duration Three years If you are this project's responsible person, you can sign in and add more information. Log in Share: Back to Grants listing Application summary Kolmivuotinen tutkimushanke tarkastelee rekilauluperinteen ja suomenkielisen kaunokirjallisen lyriikan suhdetta erityisesti 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa, mutta myös myöhemmin 1900-luvulla. Tutkimus on kirjallisuushistoriallisesti merkittävä porautuessaan keskeiseen, mutta lähes tutkimatta jääneeseen yhteyteen suomenkielisen taidelyriikan ja kansanperinteen välillä. Tutkimus palvelee myös folkloristiikan oppialaa. Suullisen runoperinteen ja suomenkielisen kaunokirjallisuuden suhdetta on aivan viime vuosia lukuun ottamatta tarkasteltu kalevalamittaisen runouden perspektiivistä. Merkittävä perintö on kuitenkin myös riimillisellä kansanlaululla ja erityisesti rekilaulululla, joka oli koko 1800-luvun sekä 1900-luvun alun vallitseva suullisen lauluperinteen ja uudemman kansanlyriikan muoto, ja jota vuosisadanvaihteen runoilijat varioivat kirjallisessa tuotannossaan. Tutkimuksen tarkoitus on tuottaa monipuolinen kuva rekilaulujen ja taidelyriikan yhteyksistä rytmiikan ja muotokielen osalta, tarkastella ilmiön ylirajaisuutta sekä tutkia minkälaisia merkityksiä runojen tulkinnalle avautuu, kun niitä lähestytään yhteydessä rekilauluperinteeseen. Tutkimuksessa analysoidaan Eino Leinon, Ilmari Calamniuksen (Kiannon), L. Onervan ja Larin-Kyöstin varhaislyriikkaa sekä Leinon Kivesjärveläiset-runoelmaa (1901), Antti Rytkösen esikoiskokoelmaa Lauluja (1900) sekä perinteenkerääjä-runoilija Lauri Soinin varhaisia runokokoelmia. Lisäksi ilmiön esiintyvyyttä tarkastellaan myöhemmän 1900-luvulla julkaistun lyriikan osalta. Tutkimuksessa hyödynnetään Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran rekilauluaineistoja suullisten laulujen ja kaunokirjallisten rekilaulujen vertailuun. Ilmiötä tarkastellaan myös Ruotsin, Ranskan, Venäjän ja Irlannin vastaavien ilmiöiden valossa. Tutkimuksessa hyödynnetään muun muassa rytmintutkimuksen metodeja ja lähestytään ilmiötä transnationaalisuuden viitekehyksessä. Project report summary Tutkimus avasi muun muassa tekstienvälisyyden ja rytmintutkimuksen viitekehyksessä niitä keinoja, joilla suomenkielinen 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun runous viittasi rekilauluperinteeseen. Tutkimuksessa analysoitiin Suomessa toimineiden runoilijoiden tuotannon lisäksi myös amerikansuomalaisten runoilijoiden tuotantoa sekä selvitettiin, miten ilmiö vertautui 1800-luvun ranskalaisen symbolistisen runouden kansanlaululliseen ilmaisuun. Tutkittuun aineistoon sisältyi rekilauluja Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistosta sekä runoja seuraavilta runoilijoilta: Hilja Hahnsson, Tolle Kaivola, Ilmari Kianto, Eino Leino, Larin-Kyösti, Otto Manninen, Aku Päiviö, Lauri Soini ja Antti Rytkönen. Lisäksi tutkimuksessa selvitettiin arkistoaineistojen tarjoamia mahdollisuuksia ja rajoitteita suullisen perinteen ja kirjallisuuden yhteyksien sekä ylirajaisten ilmiöiden analyysille. Kansanlauluissa kuvatut tunteet (suru, ilo, rakkaus, yksinäisyys) ja ne tavat, joilla nämä tunteet mukautettiin osaksi kaunokirjallisuutta, nousivat tutkimuksessa keskeisesti esiin. Rekilaulujen tunnemaailma näyttää olleen merkittävä syy sille, mikä sai, rytmiikan lisäksi, ajan runoilijat innostumaan kansanlauluista. Suullisessa perinteessä kuvattuja tunteita hyödynnettiin runoissa monin tavoin. Surun ja murheen tunteet heijastelivat runoaineistoissani sivistyneistön tapaa kuvata kansaa, vuosisadanvaihteen taiteessa yleisiä tunteita ja modernin yksilön kriisiä. Ilo syntyi puolestaan sekä rekilauluissa että siihen viittaavassa runoudessa vahvasti yhteisöllisyydestä: yhteydestä muihin ihmisiin. Tutkimus tarjosi myös uutta tietoa rekilaulujen sisällöistä sekä toi esiin naistoimijoiden roolin rekilaulujen kerääjinä. Back to Grants listing