Sovittelun vuorovaikutuskäytänteet ja toimijuuden jakautuminen

Hankkeessa tutkitaan rikos- ja riita-asioiden sovittelua puhujana toimimisen eli diskursiivisen toimijuuden näkökulmasta. Sovittelu on vaihtoehtoinen konfliktinratkaisun menetelmä, jossa sovittelija välittää keskustelua konfliktin osapuolten välillä. Tutkimuksen tavoitteena on tuoda esiin vuorovaikutuksen rakenteita, joihin keskustelun välittäminen perustuu: miten keskustelun välitteinen rakenne ja sovittelijan toiminta kannattelevat ja muovaavat konfliktin osapuolten toimintaa keskustelijoina, ja miten erilaisilla käytänteillä edistetään sovintoa. Tutkimus uudistaa sovittelutilanteen osallistujaroolien käsittelyä osoittamalla, että puolueettomasta asemastaan huolimatta sovittelija osallistuu monin tavoin konfliktin osapuolten puhujuuden ja sosiaalisten toimintojen rakentamiseen. Sovittelija vaikuttaa eriasteisesti osapuolten puheen tuottamiseen ja muotoiluun, toiminnan perustelemiseen ja seurausten ennakointiin. Toisin sanoen diskursiivinen toimijuus jakautuu eri tavoin osallistujien välille. Tutkimuksen lähestymistapa nojaa etenkin C. Goodwinin (2017) näkemyksiin siitä, miten yksittäisen osallistujan puhujuus rakentuu usean toimijan varaan. Tutkimuksen aineistoksi tallennetaan videokameroilla kasvokkain ja etäyhteyksin järjestettyjä sovittelutapaamisia. Tapaamisten kielellistä ja kehollista vuorovaikutusta analysoidaan keskustelunanalyysin ja vuorovaikutuslingvistiikan metodein, ja lisäksi hyödynnetään lingvistisen antropologian, sovittelututkimuksen ja tulkkaustutkimuksen näkemyksiä toimijuudesta ja välittäjyydestä. Diskursiivisen toimijuuden jakautuminen on lisää ymmärrystä kaipaava ilmiö, jonka tarkastelu purkaa teoreettisia kysymyksiä sosiaalisuuden, kielen ja vuorovaikutuksen suhteesta, ja valottaa samalla yhteiskunnassa yleistyvän vaihtoehtoisen konfliktinratkaisun käytäntöjä, hyötyjä ja haasteita. Tutkimuksen tuloksia tarjotaan sovittelijoiden käyttöön työpajoissa, jotka järjestetään yhteistyössä sovittelutoimistojen kanssa.