Sanoja ihmeellisten korpien kätköistä ja palavalta planeetalta. Runous luontokokemusten ja maailmanparannuksen kielenä

Application summary

Ekokriittisen kirjallisuudentutkimuksen, ympäristöfilosofian ja runoudentutkimuksen näkökulmia yleistajuistava tietokirja pureutuu runouden ekopotentiaaliin ja mahdollisuuksiin kestävämmän maailmasuhteen raivaamisessa. Suurelle yleisölle suunnattu teos esittelee, miten runous rakentaa ja kuvaa ihmisen suhdetta luontoon, sekä perustelee, miksi runoutta kannattaa ympäristökatastrofinkin äärellä lukea ja vaalia. Nuorten ympäristökasvatukseenkin soveltuvassa kirjassa lähestytään runouden luontosuhdetta suomalaisen runouden esimerkkien kautta: tarkasteluun pääsevät niin Aleksis Kiven Kanervala kuin myös päivänpolttava ilmastorunous. Kirjassa sukelletaan runouden vihreään lukemiseen sekä siihen, millaisia merkityksiä suomalaisen runouden luonto eri aikoina kantaa ja levittää. Teoksessa argumentoidaan, että runous avaa tilaa kokemukselliselle ja intiimille luontosuhteelle, jota esimerkiksi ekofenomenologian mukaan tarvitsemme aidosti ympäristöeettisen ja kestävän elämäntavan saavuttamiseen. Runouden lukeminen voi siis auttaa meitä paremman luontosuhteen ja maailman rakentamisessa. Kirjassa esitellään, miten suomalainen runous on eri aikoina kuvannut ympäristötunteita, ja ehdotetaan ekofenomenologian näkökulmia yleistajuistaen, että eläytyvälle lukutavalle antautumalla myös lukija voi syventää luontosuhdettaan kirjallisten ympäristötunteiden äärellä. Lisäksi kirjassa käsitellään runouden muutosvoimaa ja kantaaottavuutta vertailemalla ilmastokatastrofia ja lajikatoa kuvaavaa nykyrunoutta 1970-luvun vihreään runouteen. Kirjan tavoite on purkaa runouteen usein liitettyä vaikeatajuisuutta ja tehdä kaikenlaisille lukijoille näkyväksi, kuinka väkevästi ja tunnistettavasti runous on ympäristöissään kiinni. Kirjassa osoitetaan, että runous sanoittaa tunteita ja maisemia, joita me kaikki koemme liikkuessamme erilaisissa ympäristöissä ja havainnoidessamme muuttuvaa planeettaamme. Kirjan kirjoittaja Reeta Holopainen on ekokritiikkiin erikoistunut runoudentutkija ja runouskriitikko.