Sama todellisuus – eri taajuus

Ajatellaan, että näkökykymme rajallisuus on funktionaalista. Nopeasti muuttuvassa yhteiskunnassa sen ajantasaisuus voidaan kuitenkin kyseenalaistaa. Mikä voisi olla kaupunkiympäristössä vaikkapa UV-näkemisen arvoista? Hankkeessa tarkastellaan ympäristöä aallonpituuksilla, jotka eivät kuulu näkyvän valon spektriin. Toteutuvissa teoksissa liikutaan ihmisen näkökyvyn rajoilla ja niiden tuolla puolen IR-taajuudella, UV-taajuudella sekä vielä lyhyemmillä ionisoivilla aallonpituuksilla. UV-näkökyky paljastaisi muun muassa ympäristöämme kuorruttavan mikromuovin. Jos näkisimme paremmin mitä hengitämme ja syömme, tekisimmekö erilaisia elämänvalintoja? Entä jos radon tuntuisi olevan läsnä juuri tässä ja juuri nyt – muutenkin kuin abstraktina tietona? Tuotan teokset pääasiallisesti analogisen ja digitaalisen valokuvan ja videon keinoin. Tulen myös käyttämään muita medioita: esimerkiksi radonsäteilyn visualisointia varten rakennan installaation, jonka keskeisenä elementtinä on ilmapallo.