Risteytymisen ja lajiensuojelun suhde Saint Helenan Commidendrum asteripuilla

Application summary

Saint Helena on maailman eristyneimpiin kuuluva pieni tuliperäinen saari Etelä-Atlantilla. Saaren alkuperäisluonto on ainutlaatuinen ja äärimmäisen uhanalainen. Tutkin kahden Commidendrum sukuun kuuluvan asteripuulajin, C. robustum ja C. rugosum välistä suhdetta ekologian, risteytymisen ja lajiensuojelun näkökulmista. Selvitän lajiutumista pienellä yksittäisellä saarella mahdollistavia mekanismeja pölytysekologian ja levinneisyysmallinnuksen avulla. Tutkin lajienvälisen risteytymisen historiaa plastidiperimän eroja ja sekoittumista vertailemalla. Tarkastelen geneettisen ja evolutiivisen pelastamisen käsitteitä lajeilla, joiden alkuperäinen elinympäristö on lähes täysin tuhoutunut. Tavoitteeni on luoda valoa lajienvälisen risteytymisen evolutiivisiin ja luonnonsuojelullisiin kysymyksiin, ja auttaa osaltani Saint Helenan pientä ja syrjäistä saariyhteisöä suojelemaan ainutlaatuista luonnonperintöään.

Saint Helena on maailman eristyneimpiin kuuluva pieni tuliperäinen saari Etelä-Atlantilla. Saaren alkuperäisluonto on ainutlaatuinen ja äärimmäisen uhanalainen. Väitöskirjaprojektini oli monipuolinen tutkimusmatka saaren luonnonhistoriaan. Työni eri osa-alueet käsittelivät saaren historiallista ekologiaa ja luonnonsuojelun historiaa, alkuperäisen kasvillisuuden mallintamista ja nykykasvillisuudesta löytyvien indikaattorilajien käyttöä alkuperäisen luonnon ennallistamisen apuna, Commidendrum ja Melanodendron sukujen asteripuiden risteytymistä, ja kahden Commidendrum lajin pölytysekologiaa.

Tutkimukseni keskeisin tieteellinen tulos on, että Saint Helenan endeemiset, uhanalaiset Commidendrum ja Melanodendron sukujen viisi asteripuulajia saattavat muodostaa syngameoniksi kutsutun yksittäisiä lajeja suuremman evolutiivisen yksikön, jonka jäsenet voivat ajoittaisen risteytymisen ja introgression avulla jakaa evolutiivista ainesta keskenään. Syngameonin tarjoama laajempi geenipooli voi edesauttaa uhanalaisten asteripuiden sopeutumista saaren rajusti muuttuneisiin, ja ilmastonmuutoksen myötä edelleen muuttuviin olosuhteisiin.

Tutkimukseeni liittyvä keskeinen oivallus on, että Saint Helenan kaltaisten syrjäisten saarten alkuperäinen luonto ei usein lähtökohtaisestikaan kykene ylläpitämään intensiivistä ihmiskäyttöä, ja tämä voi johtaa alkuperäisten ekosysteemien korvautumiseen sellaisella lajistolla joka tämän intensiivisen hyötykäytön mahdollistaa. Vieraslajien muodostama kasvillisuus noudattaa Saint Helenalla alkuperäiskasvillisuuden tapaista vyöhykkeistä kasvillisuusmallia. Tästä johtuen voisi olla mahdollista, että eri vyöhykkeitä indikoivia vieraslajeja voitaisiin käyttää oppaana kun päätetään mitä alkuperäisiä kasvilajeja pyritään ennallistamaan millekin saaren alueelle.