Kirjailija, kääntäjä Tapio Pauli

Poissaolosta- ja Ylläpitämisestä-proosateosten kirjoittaminen

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ | Kaksivuotinen

Apurahakaudella kirjoitan loppuun proosateoksen Poissaolosta ja aloitan sen sisarteoksen, Ylläpitämisestä, kirjoittamista. Näissä teoksissa hahmottelen erästä mahdollista tapaa elää maailmassa, jossa ihmisen luomat merkitysrakenteet rappeutuvat ja hajoavat ja se mitä sanotaan "luonnoksi" on uudelleen ottamassa valtaansa sen, mitä sanotaan "kulttuuriksi". Molemmat teokset ovat kielellisiä meditaatioita, jotka tähtäävät katoavaisuuden, elämän rajallisuuden ja ihmisen pienuuden oivaltamiseen ja hyväksymiseen. Ne pyrkivät löytämään jotain hyvää ja rauhoittavaa niistä olemassaolon reunaehdoista, joita nykykulttuuri niin monella tapaa tuntuu pakenevan. Ne eivät pyri luomaan toivoa paremmasta vaan kutsuvat luopumaan toivosta – mutta kauniilla, arvokkaalla ja empaattisella tavalla. Poissaolosta-teoksen keskiössä on ajatuskoe, jonka avulla ihminen voi yrittää sisäistää oman kontingenssinsa suhteessa biologisen elämän kokonaisuuteen. Ajatuskoe koostuu kahdesta kysymyksestä Ensinnäkin: Mitkä olisivat minun poissaoloni vaikutukset ja miten tämä paikka muuttuisi, jos en olisi tässä? Ja toisekseen: Mitä merkitsee minun olemassaoloni kannalta se valtaosa maailmasta, jota en ole koskaan nähnyt, josta en tiedä mitään ja jota en osaa edes kuvitella. Näiden kysymyksien ympärille muodostuu teoksen kuluessa poissaolon etiikka, eräänlainen olemisen moodi, jossa passiivinen, hyväksyvä tarkkailu ja vieraisiin – myös ei-inhimillisiin, ei-eläimellisiin ja ei-elollisiinkin – näkökulmiin eläytyminen muovaavat olemisen merkitysperustaa empaattisemmaksi, leikkisämmäksi ja henkisemmäksi. Ylläpitämisestä on Poissaolosta-teoksen jatko-osa, jossa kehitän ylläpitämisen teemaa vaihtoehtona nykyään vallitsevalle tuhoisalle kasvulle. Teoksen keskeinen temaattinen vastakkainasettelu tulee muodostuvaan tuottavan – ja tuottavuudessaan kuluttavan – työn ja ylläpitävän työn välille. Jälkimmäiseen kategoriaan luen sellaiset työn muodot, jotka eivät tähtää kasvuun vaan käsillä olevan elämän vaalimiseen.