Pelimäinen esseeteos, joka käsittelee teknologian medioimaa yhteisöllisyyttä

Application summary

Tavoitteeni on luoda monimediallinen esseeteos, joka käsittelee yksilöllisyyden ja yhteisöllisyyden suhdetta internetin ja muun viestintäteknologian lävistämässä 2020-luvun maailmassa. En halua vain kirjoittaa tästä aiheesta, vaan osallistaa lukijan siihen lainaamalla digitaalisten pelien maailmasta. Pelien kentällä tunnetaan genre nimeltä visuaalinen romaani. Siinä kerrotaan tekstimuotoinen tarina, jonka kulkuun pääsee vaikuttamaan tekemällä valintoja, ja jota tuetaan äänin ja kuvin. Visuaaliset romaanit ovat nimensä mukaisesti yleensä proosaa, mutta voisiko haarautuvan tekstin mallia hyödyntää muissa tekstilajeissa? Tehdä pelimäinen essee? Yksi aikamme isoimpia murroksia liittyy kommunikaatioon. Juttelemme jatkuvasti eri sovelluksissa, imemme somesta tunnepitoista tunnevirtaa ja järjestäydymme yhteisten arvojen taakse. Elämässä on yhä vähemmän hetkiä, jolloin olemme irrallaan muusta maailmasta. Samalla olemme yhä enemmän atomisoituneita yksilöitä, jotka kilpailevat huomiotalouden rakenteissa ja tuntevat itsensä voimattomiksi hallitsemattomassa maailmassa. Oudolla tavalla jatkuva yhteys muihin on myös eristänyt meitä toisistamme. Olemme ja emme ole yhteisöllisiä. Olennainen osa tätä kriisiä on valinnan illuusio: *sinä* voit tehdä mitä vain, joten kaikki on *sinusta* kiinni. Siksi haluan käsitellä aihetta visuaalisen romaanin keinoin, jolloin lukija joutuu tekemään tekstin suuntaa muuttavia valintoja ja miettimään omia vaikutusmahdollisuuksiaan. Yritän hakea kokemukseen samaa tuntua kuin somen kuratoinnissa, jossa voimme suunnilleen ohjata näkemäämme sisältöä, mutta jossa rajojamme harvoin kunnioitetaan. Haluan herättää lukijoiden välillä keskustelua siitä, miten ja miksi heidän polkunsa teoksen läpi erosivat toisistaan. Teoksen tekstilaji on ensisijaisesti essee, mutta haluan pitää sen avoimena kokeiluille, kuten kaunokirjallisemmille osuuksille tai monivalintatestien kaltaisille elementeille – antaa aiheen runsauden "valua yli" myös muodon tasolla.

Hankkeen tuloksena syntyi interaktiivinen kirja nimeltä “Internet oli meidän”, jonka julkaisin 30.8.2025 verkossa vapaasti luettavaksi. Se on luotu ensisijaisesti älypuhelimia ajatellen, mutta toimii yhtä hyvin tietokoneella tai tabletilla.

Teos on rakennettu html-koodilla ja se toimii nettisivun tavoin: lukija klikkaa linkkejä, jotka avaavat uusia tekstikatkelmia, jotka vievät taas uusin katkelmiin. Jokainen lukija käy läpi pääpiirteissään saman kuljetuksen alusta loppuun, mutta yksityiskohdat muuttuvat matkalla.

Tutkin teoksessa kahta yhteen kytkeytyvää kysymystä. Miksi internet tuntuu samaan aikaan yhdistävän ja erottavan meitä? Ja miksi se sekä ahdistaa että kutsuu puoleensa? Lähestyn aihetta useista näkökulmista, joita ovat mm. algoritmien toiminta, alustojen suunnittelu, ihmisten tarve yhteisöllisyydelle, varhainen tietokonekulttuuri ja utopia-ajattelu.

Teoksen ainutlaatuisin puoli on sen vuorovaikutteisuus. Suuressa osassa ruutuja on valittavana useampi linkki, joka vie tekstiä eri uralle. Usein lukija voi myös poiketa syventäville sivupoluille. Halusin tällä sekä tehdä jotain kokeellista kirjallisuuden kentällä että peilata aihetta muodon kautta. Olen yrittänyt toisintaa kokemusta nykynetistä, jossa selvien valintojen sijaan pitää ikään kuin kuratoida algoritmista virtaa.

Netissä kaikki aiheet ja ilmaisun tavat ovat läsnä samaan aikaan. Siksi teoskin soljahtelee henkilökohtaisesta esseestä pop-tietoon, somepostaustyyliin, kyselyihin, runollisuuteen. Kuvituksessa on ollut sama tavoite. Käytän sitä havainnollistamaan, huvittamaan, ja muistuttamaan internetin samanaikaisesta rumuudesta ja kauneudesta.

Teos kattaa reilut 600 katkelmaa tai ”ruutua” – yksi ruutu on suunnilleen se, mitä mahtuu kerralla puhelimen näytölle (välillä lyhyemmin, välillä pidemmin). Tekstin tukena on vajaat 200 kuvaa. Pääosin ne ovat ottamiani valokuvia ja kuvankaappauksia, mutta mukana on myös mm. tekijänoikeuksista vapautettua aineistoa. Kansitaiteen toteutin syanotypialla.