Päämäärät vailla keinoja? Kilpailukyvyn idea Suomen 2010-luvun työmarkkinapolitiikan muutosten ja vientivetoisen kasvumallin eroosion ajurina

Application summary

Tutkin väitöskirjassani Suomen kilpailukyvyn politiikkaidean sisältöjä, käyttöä ja vaikutuksia 2010-luvulla. Työni yhteiskunnallinen relevanssi on esittää uudenlainen selitys, miksi kilpailukyvyn idean aiemmin vahva kyky sovitella työmarkkinaristiriitoja ja tukea vientivetoista talouskasvua on heikentynyt, vaikka kilpailukyvyn asema politiikassa on säilynyt. Väitöskirja koostuu yhteenvedosta ja kolmesta englanninkielisestä artikkelista, joista kaksi on julkaistu. Lähetän kolmannen artikkelin arvioitavaksi syksyllä 2022. Tutkimus kuuluu poliittisen talouden ja institutionalistisen ideatutkimuksen alaan. Sen aineistona on asiakirjoja, asiantuntijapuheenvuoroja ja uutisia. Tutkimuksen menetelmät ovat laadullinen sisällönanalyysi ja prosessien selittäminen (explaining outcome process-tracing). Ensimmäinen artikkeli analysoi vuosien 2013-15 asiantuntijakeskustelua Suomen kilpailukykyongelmista ja osoittaa politiikkaideassa painopistemuutoksen: ongelman määrittelyssä ja toimenpiteissä yksikkötyökustannukset ohittivat osaamiseen ja innovaatiokyvyn. Toinen artikkeli analysoi Kilpailukykysopimus-prosessissa käytettyjä ideoita sanomalehti- ja dokumenttiaineiston kautta. Löydöstemme mukaan ideoilla voidaan selittää ehtyneiden institutionaalisten resurssien (keskitetty sopiminen) käyttöä sekä intresseiltään eroavien osapuolten sitouttamista toimenpiteisiin tilapäisesti. Pidemmällä aikavälillä intressierot kuitenkin vahvistuvat. Kolmas artikkeli on käsitteellinen. Se yleistää edellisten löydöksiä ja kontribuoi vertailevan poliittisen talouden kasvumalliteoriaan. Kilpailukyvyn idealla legitimoitiin kasvumallin uudistaminen ja resursointi sekä sommiteltiin taloudellisia intressejä sen tueksi (Suomi 90-00 -luvuilla), mutta sen käyttö 2010-luvulla on motivoinut tuottajaryhmien intressejä eriyttäviä ja kasvumallia rapauttavia toimenpiteitä.

Tutkin väitöskirjassani kilpailukyvyn politiikkaidean sisältöjä, muutoksia ja käytön vaikutuksia Suomen 2010-luvun poliittisen talouden kasvumallien tutkimuksen viitekehyksessä.

Väitöskirja perustuu historiallisen ja ideationaalisen institutionalismin sekä kasvumallien makrotalouden teorioihin. Sen kvalitatiivinen aineisto koostuu politiikkadokumenteista, ekonomistien taloudellisista analyyseista sekä Helsingin sanomien uutisoinnista koskien Kilpailukykysopimusta. Näitä analysoidaan sisältöanalyysin ja prosessijäljityksen menetelmillä. Työn kvantitatiivinen aineisto koostuu Euroopan komission taloudellisesta datasta (AMECO), jota analysoidaan makrotalousanalyysien avulla.

Työni kontribuoi tieteelliseen ja yhteiskunnalliseen keskusteluun kolmella tavalla. Ensinnäkin se tuottaa uutta empiiristä tietoa dokumentoimalla Suomen taloudellisen kasvumallin kehityksen vientivetoisesta vahvan kasvun mallista kotimaisen kysynnän vetämään heikon kasvun malliin. Toiseksi työn osatutkimukset tuottavat tietoa kilpailukykyidean sisältöjen ja politiikan painotusmuutoksista (artikkeli 1) sekä idean käyttötapojen ja vaikutusten muutoksista työmarkkinapolitiikan kentällä (artikkeli 2). Kolmas artikkeli yleistää edellisten löydöksiä ja esittää empiirisen analyysin Suomen kasvumallista ja sen politiikasta laman jälkeen. Siinä missä laatukilpailukyvyn idean ympärille oli mahdollista koota kasvua tukevia ja vakaita poliittisia koalitioita 1990/2000-luvuilla, 2010-luvulla kustannuskilpailukyvyn idean ympärille kootut koalitiot ovat olleet vaihtelevia ja kasvu heikkoa.

Työni kolmas kontribuutio on esittää yhteiskuntatieteellinen selitys Suomen pitkittyneelle 2010-luvun stagnaatiolle. Kustannuskilpailukyvyn etusijaan nojaava strategia on muodostunut erityisesti kotimaisen kysynnän kasvun pidäkkeeksi. Hidas kasvu taas on heikentänyt edellytyksiä vakauttaa julkistalous. Toisaalta kustannuskilpailukykyidean vahva asema on ehkäissyt vaihtoehtoisten kasvustrategioiden syntymistä 2010-luvulle.