Museo toisinjulkaisemisen foorumina

Application summary

Tutkimuksessa tarkastellaan museota toisinjulkaisemisen foorumina: millä tavoilla museon moniaistinen ja toiminnallinen ympäristö voisi tarjota uudenlaisen tilan tieteellisen tutkimuksen julkaisemiseen? Toisinjulkaiseminen tarkoittaa sellaisen tutkimustiedon tai tutkimusprosessiin liittyvän tiedon näkyväksi tekemistä, jota on haasteellista tai mahdotonta julkaista konventionaalisten tiedejulkaisukanavien kautta. Keskeisenä ajatuksena toisinjulkaisemisessa on tiedon tasa-arvoisempi saavutettavuus ja moniäänisyys. Uudistuneen museokonseptin mukaisesti museo pyrkii osallistumaan yhteiskunnalliseen keskusteluun. Tutkijoille toisinjulkaiseminen museossa tarjoaa uusia väyliä tutkimuksen julkaisemiseen. Se vahvistaa museoiden tutkimuksellista otetta sekä tutkijoiden ja museoiden yhteistyötä. Tutkimuksen tavoitteena on tarkastella, millä tavoin aineettoman kulttuuriperinnön merkitykset tulevat tulkituiksi ja esitetyiksi niin, että ne paremmin tavoittaisivat oman yhteisönsä. Tutkimus etsii keinoja sanallistaa ja käsitteellistää kokemuksellista, aistimuksellista ja toiminnallista tietoa. Tutkimuksessa kysytään: millaisia ovat toisinjulkaisemisen tavat, menetelmät ja teoreettiset kysymykset? Millaista on sen tarjoama vaikuttavuus? Millaisia riskejä ja eettisiä kysymyksiä toisinjulkaisemiseen sisältyy? Käytännön esimerkkejä analysoimalla tarkastellaan, miten moniaistinen foorumi voisi syventää tutkimuksellisen tiedon tuottamista. Voisiko museonäyttelystä tulla joilla edellytyksillä vertaisarvioitu tieteellinen tuotos? Kaksivuotinen tutkimus toteutetaan museoiden kokeellisia toimintoja havainnoimalla ja haastattelemalla tutkijoita ja muita toisinjulkaisemisen toteutukseen osallistuneita. Aineistoa analysoidaan ympäristöestetiikan, taiteentutkimuksen, etnografisen ja uusmaterialististen tutkimuksen menetelmin. Hankkeessa tuotetaan tieteellisiä artikkeleita sekä luonnos toisinjulkaisemista suunnittelevien tutkijoiden oppaaksi.

Museo toisinjulkaisemisen foorumina -projektin herättämä kiinnostus todisti, että toisinjulkaisemiselle, tai väljemmin aiempaa moninaisemmille tiedontuottamisen muodoille on tarvetta. Keskeisin anti projektissa syntyi akateemisissa tapahtumissa ja epämuodollisissa yhteyksissä käydyistä keskusteluista erilaisten toimijoiden kanssa.

Toisinjulkaiseminen on erilaista tietoa tuottavia tekoja, mutta sitä voi ajatella esitystapaan liittyvien ominaisuuksien lisäksi myös välineeksi tehdä tulkintoja ja hahmottaa tiedontuotantoa uusiksi. Toisinjulkaisemista kuvaavat määritelmiä paremmin tilannekohtaiset luonnehdinnat tai ehdotukset. Tutkijoille toisinjulkaiseminen mahdollistaa kokeilevan ja joustavan työvälineen käsitellä tietoa ja kokemuksia. Niiden lisäksi toisinjulkaisemissa keskeistä on se, että tieto ymmärretään prosessiksi, mieluiten yhteistoiminnallisesti muotoiltavaksi tiedoksi. Toisinjulkaiseminen prosessuaalisena tiedon tuottamisena päästää museon pelkän alusta roolista. Vastaavalla tavalla kuin museoissa ei haluta esimerkiksi elävän perinnön osalta olla vain passiivisen säilyttäjän roolissa, erilaisten toiminnallisten ja kokemuksellisten tietoprosessien kautta museo voi olla elävää perintöä edistävä ja toisenlaista tietämistä ja oppimista edistävä.

Projektin aineisto muodostettiin haastatteluin, keskusteluin, osallistumalla työpajoihin sekä empiiriselle havainnoinnilla museonäyttelyissä ja -tapahtumissa. Tuotoksina projektissa syntyi kaksi vertaisarvioitua artikkelia tieteellisiin kirjoihin ja muita julkaisua ja työpajatekstejä sekä useita esitelmiä kotimaisissa ja kansainvälissä tilaisuuksissa.