Motivoitu päättely yhteiskunnallisen muutoksen esteenä

Tutkimusten mukaan jopa 30–50 prosenttia nykyisistä lääketieteellisistä hoidoista ja käytännöistä on tehottomia. Tehottomat hoidot, jotka eivät perustu hyvään tieteelliseen näyttöön, ovat paitsi potilaille turhia tai jopa haitallisia, myös yhteiskunnalle kalliita. Miksi tehottomia ja haitallisia hoitoja jatketaan usein jopa vuosikymmeniä sen jälkeen, kun ne on osoitettu tieteellisesti ongelmallisiksi? Tuore yhteiskuntatieteellinen tutkimus osoittaa, että lääketieteen erikoisalajärjestöt puolustavat alansa käytäntöjä silloinkin, kun ne eivät ole tieteellisesti perusteltuja. Kansalaiset puolestaan luottavat järjestelmään, vaikka se toimii näiltä osin heidän omien etujensa vastaisesti. Ihmisten taipumusta oikeuttaa nykyisiä yhteiskunnallisia käytäntöjä jopa omien etujensa vastaisesti on tutkittu sosiaalipsykologiassa pitkään. Näkökulmaa ei kuitenkaan ole sovellettu lääketieteeseen. Tavoitteenani on täydentää tuoretta yhteiskuntatieteellistä tutkimusta perehtymällä sosiaalipsykologisiin tekijöihin, jotka jarruttavat ja jopa estävät parhaan tieteellisen näytön hyödyntämisen yhteiskunnassa. Tutkimuksessa sovelletaan erityisesti järjestelmän oikeuttamisen teoriaa, jota on käytetty mm. politiikkaan ja ilmastonmuutoksen kieltämiseen liittyvien ilmiöiden tutkimuksessa. Tutkimuksessa hyödynnetään myös Patashnikin, Gerberin ja Dowlingin (2017) tutkimusta yhteiskunnallisista ja poliittisista tekijöistä, jotka jarruttavat tieteellisen näytön soveltamista terveydenhuoltoon.