Motivoitu päättely yhteiskunnallisen muutoksen esteenä

Application summary

Tutkimusten mukaan jopa 30–50 prosenttia nykyisistä lääketieteellisistä hoidoista ja käytännöistä on tehottomia. Tehottomat hoidot, jotka eivät perustu hyvään tieteelliseen näyttöön, ovat paitsi potilaille turhia tai jopa haitallisia, myös yhteiskunnalle kalliita. Miksi tehottomia ja haitallisia hoitoja jatketaan usein jopa vuosikymmeniä sen jälkeen, kun ne on osoitettu tieteellisesti ongelmallisiksi? Tuore yhteiskuntatieteellinen tutkimus osoittaa, että lääketieteen erikoisalajärjestöt puolustavat alansa käytäntöjä silloinkin, kun ne eivät ole tieteellisesti perusteltuja. Kansalaiset puolestaan luottavat järjestelmään, vaikka se toimii näiltä osin heidän omien etujensa vastaisesti. Ihmisten taipumusta oikeuttaa nykyisiä yhteiskunnallisia käytäntöjä jopa omien etujensa vastaisesti on tutkittu sosiaalipsykologiassa pitkään. Näkökulmaa ei kuitenkaan ole sovellettu lääketieteeseen. Tavoitteenani on täydentää tuoretta yhteiskuntatieteellistä tutkimusta perehtymällä sosiaalipsykologisiin tekijöihin, jotka jarruttavat ja jopa estävät parhaan tieteellisen näytön hyödyntämisen yhteiskunnassa. Tutkimuksessa sovelletaan erityisesti järjestelmän oikeuttamisen teoriaa, jota on käytetty mm. politiikkaan ja ilmastonmuutoksen kieltämiseen liittyvien ilmiöiden tutkimuksessa. Tutkimuksessa hyödynnetään myös Patashnikin, Gerberin ja Dowlingin (2017) tutkimusta yhteiskunnallisista ja poliittisista tekijöistä, jotka jarruttavat tieteellisen näytön soveltamista terveydenhuoltoon.

Hankkeessa tutkittiin psykologisia tekijöitä, jotka jarruttavat parhaan tieteellisen näytön hyödyntämistä yhteiskunnassa. Hanke keskittyi erityisesti terveysaloja ja lääketiedettä koskeviin kysymyksiin. Tutkimuksessa hyödynnettiin mm. sosiaalipsykologista järjestelmän oikeuttamisen teoriaa, intuitiivisia käsityksiä koskevaa psykologista tutkimusta ja tuoretta yhteiskuntatieteellistä tutkimusta, jossa on selvitetty näyttöön perustuvan lääketieteen soveltamiseen liittyviä poliittisia esteitä.

Apurahajakso alkoi 1.2.2020, juuri kun pandemia alkoi levitä. Tutkimusjakson alkuvaihetta leimasivat pandemiaan liittyvät rajoitukset, suunniteltujen kansainvälisten tutkijavierailujen peruuntuminen ja epätietoisuus jatkosta. Alun hämmennyksestä ja kansainväliseen yhteistyöhön liittyvistä rajoitteista huolimatta hanke onnistui lopulta hyvin. Apurahan mahdollistaman työskentelyn tuloksena julkaistiin viisi vertaisarvioitua tieteellistä tutkimusartikkelia, ja kaksi on vielä tätä kirjoitettaessa työn alla. Hankkeessa tehtiin yhteistyötä kotimaisten tutkijakollegojen lisäksi amerikkalaisten New Yorkin, Yalen ja Northeasternin yliopistojen ja italialaisen Collegio Carlo Alberto -yliopiston tutkijoiden kanssa. Hankkeen tutkimustuloksia esiteltiin kansainvälisissä tieteellisissä konferensseissa, tutkijavierailuilla New York Universityssa ja Long Island Universityssa ja kotimaisissa tilaisuuksissa. Pandemian vuoksi osa näistä toteutui virtuaalisesti.