Grants and residencies

Research

Mielikuvitus, retoriikka ja politiikka varhaismodernissa Euroopassa (1500–1650)

Application summary

Hanke tutkii mielikuvituksen merkitystä uuden ajan alun poliittiselle retoriikalle (1500–1650). Se analysoi, kuinka sanallisesti luotiin visuaalisia kuvia, kuinka näitä kuvia käytettiin osana poliittista retoriikkaa ja kuinka sanallisen visuaalisuuden korostaminen liittyi ihmiskuvaan, joka korosti mielikuvituksen merkitystä älyn, tunteiden ja muistin toiminnalle. Tutkimuskirjallisuus on enenevässä määrin korostanut retoriikan merkitystä uuden ajan poliittiselle kulttuurille. Tämä tutkimusperinne on usein keskittynyt retoriikan argumentatiiviseen puoleen eikä sen yhteyttä mielikuvitukseen ole käsitelty. Samaan aikaan uuden ajan alun mielikuvitusta on tutkittu laajasti osana estetiikkaa ja filosofiaa, mutta sen poliittinen potentiaali tunnetaan huonosti. Tämä tutkimus luo uuden kuva mielikuvituksesta juuri poliittisena käsitteenä. Se korostaa, että uuden ajan alun retoriikka pyrki systemaattisesti vaikuttamaan yleisöönsä mielikuvituksen kautta luomalla kuvallisuutta, joka esitti tilanteet, henkilöt ja asiat halutussa normatiivisessa valossa. Hanke on poikkitieteellinen yhdistäessään retoriikan, politiikan, tunteiden ja filosofian historiaa. Luodessaan uuden kuvan mielikuvituksen poliittisesta ulottuvuudesta, hanke luo historiallisen taustan nykyiselle poliittiselle keskustelulle, jossa mielikuvitus esiintyy sekä positiivisena (se mahdollistaa esim. utopiat) että negatiivisena (se uhkaa rationaalisuutta) voimana.

Hanke tutki mielikuvituksen merkitystä poliittisena käsitteenä varhaismodernissa retoriikassa vuosina 1500-1650. Sen keskeinen tutkimustulos on, että ajan retorisessa kulttuurissa ihmisten mielikuvitusta pidettiin tärkeänä mielentoimintona, jonka kautta yleisön mieltä saatetiin liikuttaa. Vaikka tämä ajatus oli laajasti jaettu, hanke osoittaa myös retoristen kulttuurien erot. Esimerkiksi jesuiittojen koulutuksessa mielikuvituksen rooli korostui, kun taas Petrus Ramuksen seuraajien retoriikassa sen rooli oli pienempi. Poliittisen retoriikan kannalta tuloksella on neljä tärkeää implikaatiota. 1. Se selittää, miksi uuden ajan alun reetorit pyrkivät käyttämään visuaalisia, näkemistä kannustavia sanallisia taktiikoita poliittisessa retoriikassa, 2. Se selittää, miten visuaalisten strategioiden katsottiin toimivan ihmisen antropologian näkökulmasta, 3. Se haastaa pääasiallisesti älyn voimaan perustuvat tulkinnat uuden ajan alun retoriikasta osoittaessaan mielikuvituksen keskeisen merkityksen. 4. Se selittää, miksi jaettua visuaalista ja sanallista poliittista kulttuuria pidettiin tärkeänä uuden ajan alussa; laajasti jaettujen mielikuvien (tarinoiden, esimerkkien) aktivoiminen oli mahdollista vain, jos sellaisia oli.
Hanke on tuottanut kokonaan tai osittain monografiakäsikirjoituksen, kuusi tieteellistä artikkelia, kirjaa tai kirjalukua sekä esitelmiä. Lisäksi se on vaikuttanut epäsuorasti laajempaan yhteiskunnalliseen keskusteluun heinäkuussa 2025 julkaistun Helsingin Sanomien vieraskynä-kirjoituksen kautta.

Back to Grants listing