Mielikuvitus, retoriikka ja politiikka varhaismodernissa Euroopassa (1500–1650)

Application summary

Hanke tutkii mielikuvituksen merkitystä uuden ajan alun poliittiselle retoriikalle (1500–1650). Se analysoi, kuinka sanallisesti luotiin visuaalisia kuvia, kuinka näitä kuvia käytettiin osana poliittista retoriikkaa ja kuinka sanallisen visuaalisuuden korostaminen liittyi ihmiskuvaan, joka korosti mielikuvituksen merkitystä älyn, tunteiden ja muistin toiminnalle. Tutkimuskirjallisuus on enenevässä määrin korostanut retoriikan merkitystä uuden ajan poliittiselle kulttuurille. Tämä tutkimusperinne on usein keskittynyt retoriikan argumentatiiviseen puoleen eikä sen yhteyttä mielikuvitukseen ole käsitelty. Samaan aikaan uuden ajan alun mielikuvitusta on tutkittu laajasti osana estetiikkaa ja filosofiaa, mutta sen poliittinen potentiaali tunnetaan huonosti. Tämä tutkimus luo uuden kuva mielikuvituksesta juuri poliittisena käsitteenä. Se korostaa, että uuden ajan alun retoriikka pyrki systemaattisesti vaikuttamaan yleisöönsä mielikuvituksen kautta luomalla kuvallisuutta, joka esitti tilanteet, henkilöt ja asiat halutussa normatiivisessa valossa. Hanke on poikkitieteellinen yhdistäessään retoriikan, politiikan, tunteiden ja filosofian historiaa. Luodessaan uuden kuvan mielikuvituksen poliittisesta ulottuvuudesta, hanke luo historiallisen taustan nykyiselle poliittiselle keskustelulle, jossa mielikuvitus esiintyy sekä positiivisena (se mahdollistaa esim. utopiat) että negatiivisena (se uhkaa rationaalisuutta) voimana.