Maanparannusaineiden vaikutus viljeltyjen turvemaiden kasvihuonekaasupäästöihin ja mikrobipopulaatioon

Ojitetut turvemaat, erityisesti suopellot ovat merkittäviä kasvihuonekaasujen, kuten hiilidioksidin (CO2) ja dityppioksidin (N2O) lähteitä. Koska suopellot ovat alueellisesti Suomessa tärkeitä viljelymaita niiden kasvihuonekaasupäästöjen hillintään tulee löytää keinoja. Tässä väitöskirjatutkimuksessa on tarkoituksena testata menetelmiä, joilla näitä kasvihuonekaasupäästöjä voitaisiin vähentää. Tutkimus on aloitettu osana kansainvälistä PEATWISE-projektia, ja hankkeessa testataan erilaisten maanparannusaineiden vaikutusta suopeltojen kasvihuonekaasupäästöihin, sekä vaikutusta suopeltojen maaperän mikrobiologiaan. Hankkeessa testataan puutuhkan, kipsin, kalkin sekä biohiilen lisäämisen vaikutusta. Kipsi, puutuhka ja biohiili ovat kaikki aineita joita syntyy sivutuotteena teollisuuden prosesseissa, ja niiden hyödyntämisellä on siis myös kierrätyksellinen vaikutus, mikäli niiden lisäämisen voidaan todeta hillitsevän suopeltojen kasvihuonekaasupäästöjä ilman että peltojen tuottavuus heikkenee. Hanke toteutetaan laboratoriokoe sarjana Itä-Suomen yliopistolla, Biogeokemian tutkimusryhmässä. Tutkimuksessa mitataan maaperänäytteiden kasvihuonekaasujen tuotantonopeutta inkubaatiokokeissa, sekä eristetään ja sekvenssoidaan maaperänäytteistä DNA:ta mikrobipopulaation rakenteen määrittämiseksi ennen inkubaatiokoetta ja sen jälkeen. Populaatiorakenteen tarkastelulla pyritään selvittämään erityisesti typenkiertoon osallistuvan mikrobipopulaation koostumusta, jota ei vielä täysin tunneta.