LGBTQ-aiheisen dokumenttisarjan Pink Eye kirjoittaminen ja kehittely

Application summary

Ohjaajapari Kirsi Marie Liimatainen ja Markku Heikkinen käsikirjoittavat ja kehittelevät apurahakaudella LGBTQ-aiheista dokumenttisarjaa Pink Eye. 6-osainen sarja kertoo rakkaudesta ja rakkaudettomuudesta – avoimesti, herkästi ja huumoria unohtamatta. Keskiössä on seksuaalivähemmistöjen Suomi. Sarjan aikahaitari ulottuu 50-luvusta tähän päivään. Kuulemme tarinoita ensirakkaudesta, onnesta ja sitä seuranneesta häpeästä, kaksoiselämästä, oman identiteetin etsimisestä ja saavutettujen tavoitteiden jälkeisestä tyhjyydestä. Sarja ei kaihda kertoa vääryyksistä ja vaikeuksista, mutta sen huomio on ihmisen toiveessa löytää oma paikkansa – normiodotusten vastaisestikin. Ennen kaikkea on kyse rakkaudesta, sillä ilman sitä meillä ei ole mitään. Ohjaajapari jakaa sukupolvensa kokemuksen toiseudesta ja marginaalissa olemisesta, mutta myös ajasta, jolloin homo- ja lesborakkautta ei oltu vielä valjastettu markkinamasiinan alle ja jolloin yhteisöllinen Suomi oli olemassa. Mihin nuoruuden ihanteet katosivat? Vai katosivatko ne? Ja onko se saavutettu, mitä oli tavoiteltu? Sarja kertoo LGBTQ-yhteisön historiikista Suomessa, mutta sen tyyli ei ole ”selittävä”. On kyse osallistuvasta, interaktiivisesta metodista. Ohjaajat asettavat itsensä tapahtumien keskipisteeseen, ystävän ja kanssakokijan asemaan. Myös tekoprosessin kautta heränneistä tunteista kerrotaan henkilökohtaisesti. Sarjan ainutlaatuisuus pohjaakin juuri sen tekijälähtöisyyteen; ohjaajat kuuluvat itse seksuaalivähemmistöön ja työstävät juuri nähtyä ja koettua omakohtaisesti. Sarjan edetessä matkataan roadmovie-tyylisesti Suomen takapihoille ja syrjäseuduille, sinne minne julkisuuden keimaileva valokeila ei ole yltänyt - missä suomalaiset ovat toivoneet, rakastaneet, halunneet, pelänneet ja pettyneet, sairastaneet ja toipuneet sekä kasvaneet ihmisinä. Matkalla löytyy toinen Suomi: salaisuuksien, kätketyn onnen, lojaalin ystävyyden ja tuntemattomien rakkaustarinoiden maa.

Liimatainen ja Heikkinen käsikirjoittivat ja kehittelivät apurahakaudella LGBTQ-aiheista dokumenttisarjaa seksuaalivähemmistöjen Suomesta. Seksuaalivähemmistöön kuuluvan ohjaajaparin tavoitteena oli luoda konsepti uniikista, elokuvamaisesta dokumenttisarjasta, joka tutkisi tasa-arvotaistelun ja “kaapista ulos tulemisen”-vaiheita, ravistelisi luutuneita asenteita, lisäisi queer-ihmisten itsearvostusta ja empatian tajua laajemminkin. Käsikirjoitusta työstäessään ohjaajat peilasivat omaa biografiaansa vähemmistön näkymättömään historiaan, omia kokemuksiaan kanssakulkijoiden todistuksiin, taiteen ja tieteen referaatteihin. “Antakaa meille meidän kadonneet kuvamme takaisin.”

Ohjaajapari keräsi tarinoita aktivisteilta, taiteilijoilta, syrjäseutujen rakastavilta pariskunnilta, seksuaalipakolaisilta, kotiseudullaan syrjintää ja häpeää kokeneilta ihmisiltä, rikos- ja sairausleimojen pelossa kasvaneilta senioreilta. He osallistuivat queer-tapahtumiin, katsoivat LGBTQ-teemaisia elokuvia ja teatteriesityksiä, keskustelivat ystäviensä kanssa ja tutustuivat myös nuoriin, joille ihmisoikeudet ovat totisinta totta. Työprosessin punaiseksi langaksi muodostui kysymys, mitä nuoruuden ihanteista ja aktivismista jäi jäljelle?

Viimeaikaiset uutiset queer-ihmisiin kohdistuvasta syrjinnästä — puhumattakaan poliitikkojen rasistisista ja syrjivistä lausunnoista — kertovat omaa karua kieltään Suomen ilmapiiristä. Elokuvantekijät lähtivät tien päälle — tutkimaan mm. sateenkaariliputuskiistojen taustoja. Mistä alistavat, seksistiset, autoritaariset, vähemmistöjen ihmisoikeuksia polkevat asenteet juontuvat syrjäkylillä ja kaupungeissa?

Kyseessä on henkilökohtainen tilinteko. Ohjaajat etsivät subjektiivis-interaktiivista kerrontatapaa, jossa he asettuisivat itsekin kuviin, avatakseen syrjintää eilen ja tänään, vaikenemisen kulttuuria ja sen herättämiä kompleksisia tunteita — unohtamatta naurua ja itseironiaa "queer"-hengessä. Mitä me “tolkun ihmiset” oikein pelkäämme rakkaudessa?