Lasten ja nuorten kokemukset köyhyydestä ja huono-osaisuudesta kriisien jälkeisessä Suomessa 1800-luvulta nykypäivään

Application summary

Monitieteinen historian ja sosiaalityön tutkimusta yhdistävä hanke tuottaa uutta tietoa yhteiskunnallisten kriisien seurauksista köyhien ja huono-osaisten lasten ja nuorten elämään pitkällä aikaperspektiivillä. Hanke tarjoaa tietoa yhtäältä siitä, miten arjen köyhyyskokemukset eroavat aikakaudesta ja kriisistä toiseen ja toisaalta siitä, mikä lapsena ja nuorena koetussa köyhyydessä on samaa riippumatta aikakaudesta ja yhteiskunnallisista olosuhteista. Taloudellisten kriisien on todettu vaikuttavan erityisen kielteisesti niihin perheisiin, joiden tilanne on ollut vaikea jo ennen kriisiä. Esimerkiksi koronaviruksen aiheuttama poikkeustilanne on uusimman Pelastakaa Lapset ry:n Lapsen ääni 2020 -raportin mukaan heikentänyt lasten hyvinvointia etenkin vähävaraisissa suomalaisperheissä. Lasten näkökulmat köyhyyteen ja huono-osaisuuteen ovat tärkeitä ja tutkimisen arvoisia sekä sinällään että niiden aikuisuuteen ulottuvien seurausten takia. Haluamme korostaa hankkeessa uudenlaista, köyhien lasten omia kokemuksia ja omaa toimijuutta kunnioittavaa näkemisen ja katsomisen tapaa. Hankkeessa tutkitaan lasten ja nuorten kokemuksia erilaisten yhteiskunnallis-taloudellisten kriisien jälkeen 1800-luvun koleraepidemioista ja nälänhädistä 1990-luvun talouslamaan ja nykyhetken koronapandemiaan. Hankkeen aihe on siis hyvin ajankohtainen ja tarve tutkia ilmiötä sekä edustavin määrällisin että erilaisin laadullisin aineistoin on suuri.

Olemme tarkastelleet lasten ja nuorten köyhyyden kokemuksia kolmen vuosisadan ajalta. Olemme kysyneet, miten köyhyys näyttäytyy lapsen tai nuoren elämässä eri aikoina, mitä yhteisiä piirteitä kokemuksissa on ja miten piirteet ovat muuttuneet. Köyhyyden kokemuksessa on paljon samaa riippumatta siitä, missä ja milloin se koetaan. Lapset ovat ennen olleet ja ovat yhä edelleen tietoisia köyhyydestä ja siihen liittyvistä eroista. Ei myöskään liene muuttunut se seikka, että köyhyys tuntuu kehossa ja säilyy kehon muistissa vanhuuteen asti. Lapsuudessa koettu köyhyys ei myöskään ole ollut tai ole vain taloudellista puutetta – se on kokonaisvaltainen kokemus, joka muovaa lapsen käsitystä itsestä, toisista ja maailmasta. Se tuntuu kehossa ja näkyy katseissa, sanoissa ja vaikenemisissa. Köyhyys vaikuttaa siihen, mitä lapsi uskaltaa toivoa, kehen hän voi luottaa ja missä hän kokee olevansa turvassa.

Tässä hankkeessa olemme halunneet tehdä tilaa lapsille ja nuorille – niin menneisyyden kuin nykyajan. Olemme pyrkineet ymmärtämään, miltä köyhyys näyttää, tuntuu ja merkitsee silloin, kun sitä ei tarkastella ulkopuolelta, vaan koetaan lapsen maailmasta käsin. Merkittävä osa hankkeen aineistoista on kerätty suoraan lapsilta ja nuorilta - heidän kertomuksistaan, kirjoituksistaan ja vastauksistaan. Hankkeen ytimessä on ollut kysymys siitä, miltä lapsiköyhyys on tuntunut ja mitä se on merkinnyt silloin, kun sen on kokenut lapsi itse.

Köyhyyttä lähestytään nykyään usein psykologisoiden ja yksilöllistäen, vaikka tutkimustieto sen rakenteellisista ja ylisukupolvisista seurauksista on vahvaa. Lapsuudessa syntyneet kokemukset kantavat pitkälle, ja niiden vaikutukset ulottuvat sukupolvien ylitse. Tutkittu tieto voi tehdä nämä kokemukset näkyviksi – se, miten tätä tietoa yhteiskunnassa kuullaan ja millaisia päätöksiä sen pohjalta tehdään, kertoo paljon siitä, millaisia arvoja ja asenteita vallitsevassa yhteiskunnassa kannetaan huono-osaisuutta ja hätää kohtaan.