“Kun maailma hiljeni, kuulin sinun äänesi” monologin/kuunnelman kirjoittaminen

Kotiresidenssini on Lombardiassa nk. "zona rossa" alueella jossa COVID-19 epidemia on erittäin vakava, kuolonuhreja ainoastaan Lombardian alueella on yli 6000. Tämä projekti syntyi itsestään. Pakosta. Paniikista. Pelosta. Raivosta. Riittämättömyydestä. Tarpeesta rikkoa piinaava hiljaisuus. Tarpeesta erottaa todellisuus unesta kun tajunta ei enää jaksa kantaa lastia, kun se horjuu. Tarpeesta yhteyteen. "Kun maailma hiljeni, kuulin sinun äänesi" on sekä kuunnelma että yhden näyttelijän näyttämöteos. Näyttämölle se on kirjoitettu ”teatro di narrazione” muotoon, joka on italialainen teatteriperinne, jossa kertoja on keskeinen elementti. Osittain teos koostuu omista teksteistäni, osittain se koostuu dialogeista, joita käyn ihmisten kanssa COVID-19-epidemian aikana. Materiaali perustuu tältä osin tosikertomukseen, haluan kunnioittaa varsinkin niiden ihmisten kertomuksia, jotka menettivät omaisensa COVID-19-infektioon ja niiden ihmisten tarinaa, jotka osallistuivat epidemian vastaiseen taisteluun. Teos kertoo myös elämästä karanteenissa - kun maailma jakautuu kahtia, todellisuuteen ”ulkopuolella” ja ”sisäpuolella”. Se kertoo menetyksestä, sankaruudesta, yksinäisyydestä, yhteydestä ja toivosta. Se kertoo trumpettisoolosta eräänä iltana Milanossa, aavekaupungeista, joista kuuluu kuiskauksia, tajunnan ja todellisuuksien labyrintistä. Se kertoo luovuudesta, ”ei väistetä muuta kuin puuta” -asenteesta. Se kertoo COVID-19-öistä - kirjailijoista, runoilijoista, muusikoista, kuvataitelijoista, kuvanveistäjistä, videotaiteilijoista, ohjaajista, näyttelijöistä, lavastajista, säveltäjistä ympäri maailma, jotka eivät voi nukkua… kun elämä on unta ja meidän on kerrottava näkymme.