Grants and residencies

Research and art

Taiteen maisteri, valtiotieteen maisteri Malm Karla

84000 €

Jihad Girl Power II – Hajoavat yksilösubjektit ja atomisoituminen terrorijärjestö Isisin verkkopropagandassa ja poeettisessa kielessä

Tieteellinen tutkimus ja taiteellinen työ / niihin pohjautuva työ | Kolmivuotinen

Terrorijärjestö Isis tuli tunnetuksi paitsi spektaakkelimaisesta väkivallasta ja kukoistusaikanaan julistamastaan kalifaatista, myös länsimaisiin nuoriin kohdistuneesta, ennennäkemättömän laajasta propagandakampanjasta. Lisäksi toimintaa tukeneiden naisten lukumäärä oli poikkeuksellisen korkea. Mediassa puhuttiin toisinaan jopa jihadistisesta tyttövoima-alakulttuurista, joka tarjoaa ”vaarallisen”, ”coolin” identiteetin. Tiedettä ja taidetta yhdistävässä Jihad Girl Power I -projektissani tarkastelen Isisin nuorten naisten positioita. Jihad Girl Power II syventää tematiikkaa; nyt keskiössä on poliittisen historian väitöskirja, joka aineistoiltaan, näkökulmiltaan ja lähestymistavoiltaan pohjautuu taiteellisessa työssä rakentamalleni perustalle. Aineistona ovat lähiluvun keinoin analysoimani Isisin verkkolehdet Dabiq ja Rumiyah sekä kaunokirjalliset esitykset terrorijärjestöstä. Subjektiksi tuleminen on länsimaisessa yhteiskunnassa keskeinen olemistamme muovaava tekijä. Nikolas Rosen tapaan voidaan tulkita, että subjektiksi tuleminen on velvollisuus, johon sisältyy käsky kasvaa vapaaksi, valitsevaksi yksilöksi. Isisin propaganda puolestaan julistaa sodan valitsevaa yksilösubjektia vastaan. Myös poliittista väkivaltaa kuvaava poeettinen kieli paikoin vieroksuu yksilösubjektin kautta jäsentyvää olemisen tapaa. Siinä missä Dabiq ja Rumiyah esittävät yksilösubjektiudesta luopumisen vapauttavana prosessina, askeleena kohti Paratiisia, poeettisessa kielessä yksilösubjektien hajoaminen, Hannah Arendtin kuvailema atomisoituminen, saa synkempiä sävyjä: hajoaminen toteutuu väkivallan ja kidutuksen kautta. Väitöskirjassani kysyn, kiteyttääkö yksilösubjekti ja sen hajoaminen jotakin kollektiivisesta ymmärryksestämme poliittisesta väkivallasta ilmiönä, joka ei mahdu rationaalisen, valitsevan yksilösubjektin toiminnan piiriin. Ja jos näin on, tarjoaako se näin tehdessään myös takaportin yksilösubjektin tarjoamasta toimijuudesta, omaksi itseksi tulemisesta jatkuvien valintojen kautta?