Hyvän mitta? Arvon mittayksiköt etnografisena tutkimuskohteena

Tutkimus tarkastelee arvojen mittaamista ja määrällistämistä etnografian ja vertailun avulla. Millaisia ovat hyvän laskemiseen käytetyt mittayksiköt, ja millaisia materiaalisia tai sosiokulttuurisia ominaisuuksia niillä on? Tarkastelemalla mitta-asteikkojen yksikköjä ainutkertaisina pikemminkin kuin universaaleina arvon vastikkeina tutkimus pyrkii tekemään näkyväksi mitattavuuden poliittiset ulottuvuudet. Erilaiset mittayksiköt eivät operoi neutraalissa, historiattomassa maailmassa, vaan kiinnittyvät maailmaan ja siinä eläviin ihmisiin eri tavoin. Mitattiinpa arvoa kullassa, ajassa tai vertaisarvioiduissa tutkimusartikkeleissa, on mittayksikön valinnalla myös sekä välittömiä että pitkän aikavälin seuraamuksia, jotka vaikuttavat sekä mitattavaan ilmiöön että sen merkkinä toimivan mittayksikön asemaan maailmassa. Tämän tutkimuksen aineisto tulee Fidži-saarilta eteläiseltä Tyyneltämereltä. Fidžillä arvoja määrällistetään esimerkiksi perinteisen lahjatalouden numeroilla sekä omavaraisviljelyn ja torikauppiaiden toisistaan poikkeavilla mittayksiköillä. Nämä yksiköt – kookospähkinöistä munniharppuihin – kiinnittyvät ihmisten maailmoihin erilaisten ominaisuuksiensa kautta. Näistä tutkimus etenee tarkastelemaan Fidžin veronkannon historiaa esimerkkinä siitä, millaisia seuraamuksia yksikön valinnalla on historiallisesti ollut. Tutkimus laajenee lopulta kompleksisempien indikaattoreiden vertailevaksi tutkimukseksi, jonka keskiössä on kaksi maata: YK:n Onnellisuusraporttien mukaan maailman onnellisin Suomi, ja Globaalin Onnellisuusbarometrin mukaan onnellisin Fidži. Mitä tapahtuu, kun ”onnellisuudesta” tulee poliittisen toiminnan kohde ja budjetoinnin välikappale? Tutkimuksen tavoitteena on näin tutkia mitattavuutta sosiaalisena ilmiönä, jolla on seurauksia. Samalla tutkimus pyrkii myös tarjoamaan laajemmalle yleisölle avautuvan mallin, jonka avulla mittareiden ja indikaattoreiden maailmaa voi alkaa tarkastella toisessa valossa.