Hunting Unicorns -lyhytelokuva

Application summary

Hunting Unicorns on käsikirjoittaja Hanna-Leena Köykän, elokuvaleikkaaja-ohjaaja Ada Pajarin ja elokuvaaja-kuvataiteilija Laura Seppälän toinen yhteinen lyhytelokuvatuotanto. Elokuva tutkii yksisarvisilmiötä, monisuhteisuutta ja suostumusta. Hunting Unicorns on queer-feministinen kostoelokuva, jota värittää satiiri, fantasia ja camp-estetiikka. Päähenkilö Yksisarvinen on sinkkunainen, joka kohtaa treffeillä antagonistinsa, Pariskunnan. Rajoja rikotaan ja kuun valo saa aikaan metamorfoosin, jossa Yksisarvinen muuttuu oikeaksi yksisarviseksi. Valtasuhteet muuttuvat ja hyväksikäyttö kulminoituu veriseen kostoon. Elokuva vaihtelee rohkeasti eri tyylilajeja realismista kauhun värittämään fantasiaan ja unenomaiseen teatteriin. Eri tyylilajit mahdollistavat kompleksinen ja ajankohtaisen aiheen käsittelyn kauhun ja komedian keinoin. Elokuva jättää katsojan pohtimaan mikä on totta, ja mikä fantasiaa. Polyamorisessa kontekstissa yksisarvinen kuvastaa henkilöä, joka täyttää heteroparien fantasian kolmannesta osapuolesta. Tällaisen henkilön oletetaan olevan taruolento: useimmiten bi-nainen, joka on viehättävä sekä miesten että naisten mielestä, tasapuolisen kiinnostunut harrastamaan seksiä parin kummankin osapuolen kanssa ja ainoastaan kummankin läsnä ollessa. Yksisarvinen on pariskunnan tarpeet täyttävä objekti, vailla tasa-arvoista asemaa suhteessa. Ilmiö vahvistaa sitä tosiasiaa, että bi-naisiin kohdistuu hyperseksualisoinnin stigma, joka näkyy niin deittailuelämässä, kuin mediassakin. Me elokuvatekijät haluamme tutkia tätä ilmiötä ja tuoda sen näkyväksi elokuvataiteen keinoin.

Apurahakauden aikana työskentelymme oli kollektiivista ja tietoisesti perinteisiä rooleja rikkovaa. Aloitimme syvällisellä taustatyöllä, ideoinnilla, workshopeilla ja retriiteillä, joissa loimme yhdessä tarinaa ja käsikirjoitusta. Samalla teimme visuaalista suunnittelua, ja tutkimme aiheeseen liittyvää kirjallisuutta ja taiteellisia referenssejä. Apuraha mahdollisti kiireettömän syventymisen taiteellisiin kysymyksiin ja teoksen muodon pohdintaan.
Käsikirjoituksen muotoutuessa aloitimme esituotannolliset valmistelut. Työskentely perustui queer-feministiseen ja kollektiiviseen malliin, jota haluamme vaalia koko projektin ajan. Elokuva-alan haasteellinen tilanne vaikeutti tuottajan ja tuotantoyhtiön kiinnittämistä, joten päätimme keskittyä käsikirjoituksen viimeistelyyn tavalla, joka ei olisi ollut mahdollista alkuperäisessä aikataulussa. Tämä päätös paransi teoksen taiteellista laatua ja syvensi kollektiivista tekijyyttämme.
Keväällä 2025 saimme kiinnitettyä tuottajat ja tuotantoyhtiön, ja kartoitamme nyt tuotantovaiheeseen siirtymistä tukevia rahoitusmahdollisuuksia. Uuden aikataulun mukaan tavoitteena on kuvata teos alkuvuodesta 2026.
Emme koe aikataulun venymistä epäonnistumisena, vaan sen hyödyntäminen syvensi prosessia ja teki siitä taiteellisesti kypsempää. Pitkäjänteinen ja kiireetön työskentely auttoi meitä rikkomaan alan nopeatempoista kulttuuria ja vahvisti ymmärrystämme syvällisen valmistelun merkityksestä. Kokemus opetti meille uudenlaisen lähestymistavan aikataulun suunnitteluun ja vahvisti sitoutumistamme taiteellisesti korkeatasoiseen työskentelyyn.