Hitauden hurma. Olen runossani joskus kirjoittanut hitauden hurmasta. Siitä, jos voisin tehdä asioita omassa sisäisessä rytmissäni. Hakea käsikirjoitukselleni muotoa kirjoittamalla käsin mustekynällä

Application summary

Haluaisin pystyä seuraamaan pieniäkin mielenliikkeitä, kirjoittamaan ne muistiin. Jos tuntuu tärkeältä lähestyä aihetta muuten kuin kirjoittamalla, voisin myös piirtää tai maalata. Hakea sanojen lisäksi värien voimalla asian sisältöä. Kokeilisin millaista on antaa ajatusten virrata ilman, että on päättänyt kirjoittaa jostakin aiheesta. Olisiko teksti aivan päätöntä? Tuntuisiko, että ajatukset pitäisi sensuroida? Olisiko vapaa mieli vangitussa tilassa rauhallinen, seesteinen, raivoisa, vihainen, katkera vai auvoisa? Osa on kuvannut korona-arkea kuin se olisi oikeastaan ominta elämää syvimmillään. Olotila johon vihdoinkin pääsee. Itse en usko siihen. Kun ihmiset sairastavat ja mahdollisesti kuolevat erillään omista läheisistään, voiko joku silloin tosiaan saavuttaa oman syvimmän rauhan. Voiko taiteilija sulkea silmänsä siltä, mitä on kuolla yksin, mitä on sairastaa yksin, mitä on olla yksin? Silloin ei ole koskaan kokenut sitä, mitä on olla yksin ja käyttää sanaa yksin väärin. Haluaisin omalla työskentelylläni vaikuttaa siihen, että sana yksin ymmärrettäisiin oikein. Vaikka haluaisikin vapaaehtoisesti elää erakkona, niin olla yksin on eri asia kuin olla yksikseen.