FT, tietokirjailija Maijala Minna

Helvi Hämäläisen elämäkerta

Tieteellinen tutkimus / siihen pohjautuva työ | Kaksivuotinen

Ensimmäinen kriittinen elämäkerta Helvi Hämäläisestä (1907–1998) kuvaa kirjailijan elämää Suomen yhteiskunnallisesti ja poliittisesti kuohuvina vuosina. Hämäläinen luonnehti itseään epäyhteiskunnalliseksi kirjailijaksi, joka pysytteli erillään ajan poliittisesta myrskystä. Teosten lähempi lukeminen kuitenkin näyttää Hämäläisen kriittisenä aikalaistarkkailijana, joka kuvasi perheen, rakkauden ja seksin yhteiskunnallisuutta, jokapäiväisen elämän asioita, joiden kautta 1930-luvun fasismi pyrki muovaamaan ihmistä ja maailmaa haluamaansa suuntaan. Hämäläisen tunnetuin romaani Säädyllinen murhenäytelmä (1941) vedettiin pois pian ilmestymisensä jälkeen ja siitä poistettiin kansallissosialismia suorasukaisesti kommentoivat kohdat. Teoksen seksuaalisesti ja moraalisesti uskalias jatko-osa Kadotettu puutarha julkaistiin vasta vuonna 1995. Hämäläinen eli pitkän elämän 1900-luvun viimeisiin vuosiin saakka ja ennätti kokea niin sodan kauhuista vaikenemisen kuin uudelleenarvioinnin alkamisenkin. Vuonna 1987 hän sai Finlandia-palkinnon runokokoelmastaan Sukupolveni unta, jonka teemana on sodan läpi eläneen sukupolven vaiettu suru. Sota-ajan keskusteluiden ja aatteiden prosessointi jatkui siis Hämäläisen elämän loppuun saakka. Pohdin, millä tavoin kulttuuri-ilmapiiri muuttui sodan jälkeen ja millaisia häpeän, vaikenemisen ja mielipiteenvaihdoksen aaltoja Hämäläisen lähipiirissä koettiin. Kuinka koville maailman uudelleen järjestyminen kahden maailmansodan jälkeen otti?