Graniitin parissa työskentely veiston, tutkimuksen sekä kirjallisen ilmaisun keinoin

Application summary

“Look for the stranger in granite” minulle sanottiin ja sukelsin sisään. Kaupungin kivilajeja esittelevä vanhus nostaa maasta lohkareen ja nuolaisee sen pintaa, osaa suolan ja kerrostumien perusteella kertoa mistä se on peräisin. Olin luullut, että kiveen pääsisi sisään ainoastaan veistämällä, joten painan uteliaana kieleni graniitin karheaa nahkaa vasten ja nuolen sen pintaa, kunnes kieleni on kuiva. Graniitti on maailman yleisin kivilaji ja se kuuluu magmakiviin eli jähmettyneisiin lajeihin. Sen rakenne muodostuu hitaasti jäähtyvissä magmapesäkkeissä maan kuoressa ja siten jähmeän prosessin seurauksena mineraalien järjestyminen on nähtävissä sen pinnasta paljaalla silmällä. Tämän kaltaisten luetteloiden tekeminen saa meidät itsevarmoiksi suhteessa tarinoihimme yhteyksistä materiaan ympärillämme. Suussani maistuu metalli, kun kivi liukenee olomuotoon neste. Veiston akti pitää sisällään jotain ontologisesti mahdotonta; tarpeen päästä sisään materiaan joka ei halua minulta mitään. Sen toisto kuitenkin muodostaa käsitykseni ruumiillisuudesta ja määrittää rajat eri massojen tiheyksien välille, tunkeutuu alueelle, jonka luulin kuuluvan ainoastaan yksityisen piiriin. Väitän, että veistämisessä on pohjimmiltaan kyse halusta liikkeeseen – verbistä, joka tapahtuessaan häivyttää jotain minuudesta. Haen työskentelyapurahaa graniitin työstämiseen veiston, taiteellisen tutkimuksen sekä kirjoittamisen keinoin. Tarkastelen työssäni kriittisestä näkökulmasta kivimaterian louhintaa ilmiönä, suomalaisen graniitin alkuperää ja kulttuurihistoriaa sekä kiven kaivertamisen katoavaa käsityöperinnettä. Olen yrittänyt hyväksyä ulkopuolelle jäämisen tunteen suhteessa kiveen, haastaen uusmaterialistisia ja posthumanistisia pyrkimyksiä, joista käsin usein kerrotaan tarinaa yhteydestä tekijän ja veistomaterian välillä. Onko sellaista vai tuottaako se vain uudenlaista toiseuttamisen tapaa? Apurahakauden työ tiivistyy julkaisuun taiteellisesta tutkimuksesta sekä näyttelyyn.

Koneen Säätiön mahdollistama työskentely apurahalla (2023-2025) on antanut korvaamattoman mahdollisuuden syventyä työskentelyyn ja hioa veistoa ja kirjoittamista yhdistävää praktiikkaani. Kahden vuoden apurahakausi on pitänyt sisällään täysipäiväisen työnteon veistämisen sekä tutkimus- ja kirjoittamistyön parissa. Apuraha on myös mahdollistanut tavallista paremman ajankäytön itse taiteellisen työn ohessa tehtävälle ei niin näkyvälle, mutta tärkeälle työlle: näyttely- ja residenssipaikkojen hakemiselle, julkisen taiteen kilpailuihin osallistumiselle, taiteellisen työn arkistoinnille sekä tulevien apurahojen hakemiselle. En voi tarpeeksi korostaa tällaisen tuen merkitystä syväluotaavan ja asialle antautuvan työskentelyn mahdollistamisessa.

Kahden vuoden apurahajakson aikana töitäni on ollut esillä seuraavissa paikoissa: Galleria Hippolyte (Nuoret 2023), Light Harvesting Complex (yksityisnäyttely, 2023), Kyykky galleria (ryhmänäyttely, 2023), Galleria Maa-tila (yhteisnäyttely Sara Blossevillen kanssa, 2024), K-17 tila (yhteisnäyttely Joonas Hyvösen kanssa, 2024), Galleria Sculptorin studio (yksityisnäyttely, 2025) sekä Galleria Titanikissa (yhteisnäyttely Nadiyen kanssa, 2025). Lisäksi tekstejäni ovat julkaisseet mm. Nuori Voima (2023), Tuli&Savu (2024) sekä Tiede&Edistys (2025). Suunnitelman mukaisesti haen parhaillani julkaisijaa apurahakauden aikana työstämälleni tekstikokonaisuudelle.

Apurahakauden aikana työni palkittiin suureksi ilokseni Raimo Utriaisen Säätiön, nuorille veistäjille suunnatulla stipendillä. Lisäksi Kiasma hankki teoksen kokoelmiinsa näyttelystä "Anna mä katson sun unta", joka oli esillä Galleria Sculptorissa tammikuussa 2025. Tärkeimpänä asiana nostaisin kuitenkin esille sen, miten apurahakauden mahdollistama aika muokkasi taiteellisesta ilmaisustani omintakeisempaa ja mielestäni paransi sille ominaista luonnetta ja sen tunnistettavuutta.