Fragmentaarisuus ja kuvakalskeen jäljet keskiajan ja uuden ajan alun esineissä

Application summary

Hankkeessa tutkitaan fragmentaarisuutta pyhäksi koetussa esineessä. Tutkimusmateriaali koostuu aikavälillä 1300–1600 Itämeren alueella valmistetuista esineistä, kuten maalatuista puuveistoksista, relikvaarioista, koruista ja tekstiileistä. Aineisto on vaikeasti tutkittavaa uhanalaista kulttuuriperintöä. Hankkeessa tuotetaan tietoa siitä, miksi esineitä on hajotettu osiin sekä siitä, miten ne ovat jatkaneet ’elämäänsä’ fragmentteina. Miten esineen merkitys muuttuu sen hajotessa osiin tai kun siitä tulee fragmentti? Mitä fragmentit oikeastaan ovat, miten niiden kanssa tulisi toimia? Kuinka fragmentit vaikuttavat tapaamme nähdä ja ymmärtää menneisyyden esineitä ja ylipäänsä menneisyyttä? Hankkeen teoreettinen lähtökohta nousee taidehistorian ja materiaalisen kulttuurin tutkimuksen yhtymäkohdasta. Hankkeessa kehitetään edelleen Bruno Latourin ajatuksia ikonoklasmista ja sen monitahoisuudesta erityisesti liittyen Latourin luomaan iconoclash-käsitteeseen ('kuvakalske') – ’kalskahdukset’ eivät yksiselitteisesti ole tuhonneet esineitä tai kuvia, vaan muuttaneet niitä ja synnyttäneet niiden fragmentteja. Kolmevuotisessa hankkeessa toimii kolme tutkijaa, jotka ovat keskiajan taiteen ja esineistön parhaimpia asiantuntijoita Suomessa. Kolmivuotinen hanke yhdistää tiedettä ja taidetta usealla tavalla: sen keskeinen yhteistyökumppani on irlantilais-ranskalainen arkeologi ja taiteilija Céline Murphy.