Grants and residencies

Arts

Best wishes – the story of queer emancipation

Application summary

"I don’t care about what you do with your life today because I don’t get it. To me it all looks problematic as fuck. I don’t understand why anyone would want that. Just to go on with your lives as a part of the problem. I don’t want a yard with a perfectly cut lawn. I want meadows. I don’t want a japanese-styled garden with a water feature. I want to see wild rivers. You follow the familiar patterns so religiously. Your world is small and your god is even smaller. To you love equals obsession and control. To you, every love is a prison. Your uneducated and self-destructive choices are my hell, literally. I am tired of being seen only in relation to you. I’m fed up with the notion that I should assimilate into a culture YOU have created. I don’t aspire to have the things you have. It is not for me. I don’t want that kind of life. I have no desire to be a part of that society. I don’t want equality in a broken system. I want an equal system. Partriarchy, heteronormativity, white supremacy, misogyny, transphobia, homophobia, ableism, capitalism, xenophobia, discrimination, othering, institutional religion, general lack of respect and empathy, any form of oppression, your passiveness. Like it’s just OK not to take a stand. My right to equality is just an opinion to you. Your canon of normalised violence. I no longer have the patience to listen to opinions of people who don’t have a clue of what kind of life I am living and what’s my true worth. You’re all going down. You can shut your bigoted mouths. Shut the fuck up. Swallow all of it. I am not interested in hearing what you have to say. It’s over: you lost. I am not here to take any steps back. No. Fuck. That. Best wishes, Illusia Juvani"

Hyvinvointini on aina väliaikaista. Pieni hetki epätoivon välissä. Taide on niin raskaasti alirahoitettu ala, että kun onnistun saamaan apurahan hetkellisesti olen niin helpottunut. Kahden vuoden työskentelyapuraha jonka sain Koneen säätiöltä on antanut minulle niin
paljon turvallisuutta, että olen voinut elää traumojeni kanssa. Olen voinut niin paljon paremmin sen vuoksi. On ollut niin paljon helpompi elää kun satunnainen taksimatka päivystykseen ei aja henkilökohtaista taloutta pitkäaikaiseen vajeeseen.

Minulla on ollut tarpeeksi rahaa käydä uimassa säännöllisesti. Syödä ulkona välillä. Minulla on ollut varaa ostaa trampoliini joka kestää painoni. Olen ostanut tiskikoneen. Minulla on ollut varaa hammashuoltoon. Olen pystynyt ostamaan monipuolista ja tasapainoista ruokaa joka on edesauttanut jaksamistani. Olen maksanut pois opintolainaani, olen saanut pienen lainan ostaakseni itselleni todella hyvän sängyn joka ei tuhoa selkääni. Sijoitin polkupyörään. Vuokrasin isomman asunnon jossa minulla on oikeasti tilaa liikkua ympäriinsä ja luoda. Olen tanssinut enemmän kuin koskaan.

Olen aloittanut uusia harrastuksia, kuten kasvattamalla pienen puutarhan parvekkeelleni. Ensimmäinen kesä ei tuottanut lainkaan hedelmää, mutta minua ei haitannut. Minua ei kaduta yhtään se raha jonka olen käyttänyt kasveihin, siemeniin ja multaan. Se on ollut täysin sen arvoista. Turhaa? Kyllä, varmasti, mutta onko se antanut minulle loputtomasti iloa? Todellakin. Joten se on ollut täysin hyvinvointini arvoista. Minulla on ollut varaa toivoa, unelmoida ja luottaa, mikä on taiteilijan työn kannalta merkittävää.

Back to Grants listing