Taiteen maisteri Kujala Elisa

Autofiktiivinen seurantadokumentti seksuaalisen väkivallan trauman hoidosta – suunnittelu ja toteutus

Taiteellinen työ / siihen pohjautuva työ | Yksivuotinen

Voiko seksuaalisesta väkivallasta päästä yli, ja onko toipuminen enemmän oma päätös kuin psykologinen muutos? Tukholmassa, 2022, suomalainen nuori nainen menee terapiaan huomatessaan, ettei hän pääse elämässään eteenpäin, sillä on aiemmin kokenut seksuaalista väkivaltaa. Hänet ohjataan 10 viikkoa kestävään traumaterapiaan, jossa tuloksia odotetaan tulevan loputtomalla muiston toistamisella ja läpikäymisellä. Dokumentti kuvaa naisen viikoittaista etenemistä ja tunteita hoidon edetessä. Osaksi hoitoa kuuluu traumakokemuksen äänittäminen ja sen päivittäinen kuunteleminen – miten muisto muuttuu terapian edetessä, ja onko altistumisesta äänitteelle enemmän haittaa vai hyötyä? Dokumentti kertoo naisen taistelusta päästää irti traumasta sekä kipuilusta, jota toipuminen teettää. Dokumentti ottaa myös kantaan Ruotsin erikoiseen terapiamuotoon, jossa lyhyessä ajassa yritetään korjata ihmisestä parempi. Seurantadokumentti yhdistelee fiktiivisiä kohtauksia todelliseen kerrontaan. Visuaalisuus on tärkeässä roolissa erityisesti muistojen läpikäymisessä, ja trauman yksityiskohtien kuvittamisessa. Intiimi suhde ohjaajan ja aiheen välillä luo dokumentista todellisen ja ajankohtaisen. Tarkoitus on myös tutkia itsensä likoon laittamista, ja sitä ohjaustyyliä, jossa koen, että saadakseen näyttelijöiltä paljon, on annettava myös itsestään saman verran. Haastan ohjaajuuttani olemalla dokumenttini päähenkilö, ja taltioimalla myös näyttelijöiden kanssa luomat fiktiiviset kohtaukset, ja niiden harjoittelutilanteet. Dokumentti sekoittaa faktaa ja fiktiota niin, että aihe ei jää enää yksilötasolle – siitä tulee universaali, niin kuin kokemus seksuaalisesta väkivallasta usein onkin. Seksuaalinen väkivalta on edelleen tabu yhteiskunnassamme, vaikka tutkimukset kertovat, että 50 000 naista Suomessa kokee sitä vuosittain. Dokumentilla haluan keskittyä kuvaamaan toipumista ja irtipäästämistä, ja sitä miten varsinainen työ itsensä hoitamisesta alkaa vasta paljon tapahtuman jälkeen.