Post corpse eli kraa kraa

Post Corpse eli kraa kraa on esitys sopeutumisesta, aseksuaalisuudesta ja kaupungissa elävistä variksista. Kaupunkimaisemassa sijaitseva vanha puu on esityksen näyttämö. Esityksen materiaalina on oma ruumiinhistoriani sekä varikselle tyypilliset kekseliäät ja neuvokkaat sopeutumiskeinot muuttuvassa ympäristössä. Osa kaupungissa asuvista variksista on sopeutunut lentokyvyttömiksi. Ajattelen linnun ominaislaadun olevan kyky lentää. Jos ihmisen kantava voima on seksuaalisuus, mikä on aseksuaali ihminen? Esitys tarkastelee väkivallan aiheuttamaa ruumiin eroosiota. Post corpse eli kraa kraa on kuin varis, joka laajentaa reviiriään eri kaupunkeihin kutsumatta. Eli esiinnyn, halusitte tai ette.

Lapinlahti, pukuhuoneen käytävä, marraskuu 2021
Olennaisin ero edelliseen esityskauteen (Baltic Circle -festivaali 2020) oli se, että tiesimme mitä teimme. Osasimme varautua puukiipeilyn haastavuuteen ja ennaltaehkäistä vammoja ja ulkoilmatyöskentelyn psyykkistä kuormitusta. Ensimmäisen harjoituksen aloitimme rapsuttamalla pukkariin eksynyttä koiraa. Tämä ehkä mitättömältä tuntuva yksityiskohta kuvaa kuitenkin tunnelmaa, joka 2020 oli toisenlainen. Jokainen harjoitus oli haaste, joka sisälsi yllätyksen. Vaikka kuinka tarkasti suunnittelin harjoitukset, aina tuli yllätyselementti, joka vaikutti harjoitusten kulkuun ja ryhmän jaksamiseen. Se saattoi olla sää, välineen rikkoutuminen, väsyminen ja lopulta oma onnettomuuteni puussa.
Saimme käyttöön kaiken opin ja tiedon edelliseltä vuodelta. Esiintyminen oli palkitsevaa. emme tehneet muutoksia esityksen rakenteeseen tai esittämisen tapaan.
Post Corpse eli kraa kraasta tuli se, miksi olin sen kuvitellut, kun 2019 aloin suunnittelemaan sitä.Tämä esitys on minulle tosi rakas, ja olen ylpeä siitä.

Väliraportissa kuvailin tarkasti sitä, miten ideasta muotoutui esitys. Kerroin butosta, jonka filosofiasta muodostui esityksen liikkeen ydin. Ideoista, jotka johdattivat Tari Doriksen ja Timo Torvisen suunnittelemaan ja toteuttamaan ääniä ja valoja. Sirkustaustaiset esiintyjät Salla Hakanpää ja Noora Pasanen työskentelivät oman praktiikkansa ulkopuolella, ja onnistuivat juuri siitä syystä esittämään kysymyksiä, joita en itse osannut nähdä.

Käytin esityksestä sanaparia ruumiillinen konsertti.