Grants and residencies

Research

Laskevan vai kasvavan arvon tie? Miksi Suomen metsäalan arvo ja yhteiskuntahyöty ovat supistuneet 2010-luvulla? Miten suunta voisi jatkossa kääntyä?

Application summary

Metsien käyttöä ja puunjalostusta eli metsäalaa on Suomessa pyritty kehittämään uuden strategian pohjalta jo vuodesta 2006 alkaen. Korkea jalostusarvo, vahva ilmastorooli ja suuri yhteiskuntahyöty on edelleen sen keskeisiä tavoitteita. Avainroolissa on fossiilipohjaista tuotantoa korvaavan uuden toiminnan nopea kasvu alan arvossa (1/3 2015, ½ 2030), viennissä ja työllisyys- sekä muissa vaikutuksissa. Alaan ja sen osaamiseen on uskottu ja panostettu. 2010-luvun kuluessa tie on kuitenkin vienyt monessa suhteessa päinvastaiseen suuntaan. Hakkuut ovat kasvaneet lähelle kestävän käytön ylärajaa. Alan tuottama arvonlisäys ja yhteiskuntahyöty ovat pienentyneet. Alempaa jalostusarvoa ja lyhyttä hiilenkiertoa edustavan sellun ja kartongin osuus tuotannosta on kasvanut. Korkeampaa jalostusarvoa ja pitempää hiilenkiertoa edustavien tuotteiden osuus on supistunut. Uusien tuotteiden osuus ja rooli ovat jääneet pieniksi. Ennusteiden mukaan suunta ei olennaisesti muutu jatkossakaan. Miksi näin? Syitä on useita. Huonoimmin on tajuttu isoimmat muutokset seurauksineen. Metsäalan globaali markkina on nykyään Kiina-vetoinen. Suomi on alihankkijan asemassa. Kykymme vaikuttaa alan suuntaan on heikentynyt. Mitä tälle on tehtävissä? Näitä olennaisia kysymyksiä ei juuri ole tarkasteltu Suomessa tieteessä eikä julkisuudessa. Siksi niiden kypsyttely tietokirjaksi ja ”metsäalan tiekartaksi 2030” on rohkea avaus. Tiekartta syntyy vuorovaikutteisen prosessin avulla ennakointimenetelmiä hyödyntäen.

Kun vuonna 2019 sain 2-vuotisen apurahan, tarkoitukseni oli keskittyä Suomen metsäalan tilaa, arvokehitystä ja tulevaisuutta tarkastelevan tietokirjan kirjoittamiseen seuraavan kahden vuoden aikana.

Apurahahankkeeni muuttui kuitenkin merkittävästi. Apurahan käyttöaika venyi viideksi vuodeksi, johtuen saamistani muista rahoituksista. Sen mahdollistaman työpanoksen kohdistaminen pitkälti tietokirjan tuottamiseen osoittautui huonosti perustelluksi. Tämä johtui vaikeasti ennakoitavista tekijöistä.

Koronapandemia vaikeutti tutkimustyötä, vuorovaikutusta ja uuden tiedon hankintaa. Mm. korona, Ukrainan sota ja Venäjän puuntuonnin loppuminen aiheuttivat nopeita käänteitä metsäalalla. Sen tilanne muuttui jatkuvasti ja tieto vanheni nopeasti.

Tässä asetelmassa panostaminen kirjaan, joka tietopohjaltaan ja tilannekuvauksena olisi todennäköisesti vanhentunut jo tullessaan julki, ei vaikuttanut mielekkäältä.

Päädyinkin hylkäämään kirjahankkeen. Perusteena oli myös tutkijalle poikkeuksellinen tilanne, että omaan asiantuntemukseen kohdistui todella paljon ja monipuolista kysyntää eri tahoilta.

Apurahahankkeeni jakautuikin kahteen toisiinsa liittyvään osaan. Toisaalta analysoin perinteisen tutkijaroolin mukaisesti Suomen metsäalan kehityskaarta ja näkymiä laajoissa artikkeleissa, toisaalta esitin kysytyn asiantuntijan roolissa arvioita metsäalasta eri muodoissa ja yhteyksissä. Annoin paljon haastatteluja medialle, pidin lukuisia esitelmiä metsäalan eri tahoille, laadin monia katsauksia lehtiin ja vastasin eri taustoja edustavien tahojen konsultaatiopyyntöihin.

Alkuperäisestä suunnitelmasta poikkeaminen mahdollisti laajan, monipuolisen ja vaikuttavan toiminnan, joka tavoitti metsäalan toimijat ja muut alasta kiinnostuneet tahot hyvin. Leikillisesti ilmaisten apurahahankkeeni oli kuin yhden hengen tietotoimisto, joka tilauksesta tuotti riippumatonta, tutkimuspohjaista tietoa metsäalasta ja välitti sitä monessa muodossa. Koska kysyntää edelleen on, toiminta myös jatkuu.

Back to Grants listing